Lounaalla Kohvik Mahedikissa

Torstaipäivään Pärnussa kuului shoppailua, visiitti taidemuseoon ja paljon kävelyä, joten oli syötävä kunnolla. Päädyimme lounaalle ennestään meille tuttuun Mahedikiin, joka tarjoaa perinteisiä eestiläisiä makuja, terveellistä ruokaa monin kasvisvaihtoehdoin ja vieläpä luomuna. Ravintola panostaa lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja tuoreuteen.

 Ravintolan sisustus on kaunis ja runsas, täynnä vintagehuonekaluja, upeita kukka-asetelmia, veikeitä tapetteja ja erikoisia tauluja.

Ruoan suhteen mentiin koko porukka kasvislinjalla. Äiti tilasi salaatin paikallisilla juustoilla, sisko perinteisen borsch-keiton ja minä annoksen kvinoasalaattia paahdetun punajuuren kera.

Annokset olivat herkullisia ja sopivan täyttäviä ja ruoan seuraksi tilaamamme roseviini täydensi makeudellaan eestiläiselle keittiölle tyypillisiä suolaisia makuja.

Samassa osoitteessa (Pühavaimu 20) sijaitsee myös lähituotteita myyvä luomukauppa, jonne kannattaa kurkistaa!

Virolainen juhannusaatto Villa Wessetissä

Juhannusta vietetään Virossa 24.6. ja juhlan kunniaksi menimme illalliselle Villa Wessetiin.

Aperitiiviksi on tietenkin otettava talon omaa Limoncelloa:

Interiööreistä ei tullut otettua kuin tämä yksi ainoa kuva - ruoat tulivat nopeasti vaikka paikka oli suhteellisen täynnä.

 Tilasin grillattua vuohenjuustoa salaattipedillä. Herkullista!

 Siskokin otti salaattia, seassa naudanlihaa.

 Ja jälkiruoaksi crème brûlée.

 Ruoka oli todella maukasta ja palvelu nopeaa ja ystävällistä. Ravintola sijaitsee lähellä rantaa, osoitteessa Supeluse 26. 

Meidän juhannusaaton juhlinta ei mennyt yömyöhälle, taapersimme hotellille mahat täynnä ja kävimme aika pian nukkumaan. Paikalliset juhlivat juhannusta melko samaan tyyliin kuin me suomalaisetkin: grillausta, ulkona oleilua, kokkoja, hyvää ruokaa ja juomaa. Seuraavana päivänä on vapaapäivä, ainoastaan kukka- ja ruokakaupat ovat auki. 

Parsaresepti

Ah, parsa-aika. Jos jonkinmoista parsareseptiä on tullut testailtua huhti-toukokuun aikana, ja paras on ainakin omasta mielestäni se yksinkertaisin ja helpoin: uunissa paahdetut vihreät parsat.

Homma menee näin:  Huuhtele parsat huolella ja katkaise juurta pari senttiä pois. Ei tarvitse kuoria. Asettele parsat uunipellille, valele niitä reilusti oliiviöljyllä ja ripottele päälle hieman mustapippuria ja runsaalla kädellä sormisuolaa. Paahda uunissa 225 asteessa kymmenisen minuuttia. 

Nuput pääsevät jopa hieman friteerautumaan, herkullista! Parsojen kaveriksi sopii kepoinen roseeviini, männäviikolla testaamani Deep Roots oli oikein makoisaa.

Voima-aamiainen

Reipas treenipäivä vaatii kunnon aamiaisen. Tämä satsi on on pullollaan kuituja, vitamiineja, hivenaineita ja onhan tässä mukavasti proteiiniakin!

Herkku syntyy maustamattomasta jogurtista, chia-siemenistä, maca-jauheesta, kaakaonibseistä, pakastemusikoista ja parista ruokalusikallisesta mysliä.

Parsaherkku

Bongasin ihania kasvisruokaohjeita pullollaan olevan Cooking with a Wallflower -blogin, ja siellä taiottiin parsasta monenlaisia herkkuja. Parsat ovat löytäneet tiensä myös meidän korkeuksille, joten heti piti päästä kokeilemaan. Valitsin testiin Pikapaistetut parsat ja sienet-ohjeen, jota hieman sovelsin. Lisäsin mukaan hieman valkosipulia ja chilikastiketta. Sisko oli meillä kokkailemassa ja hän kehitti maukkaan riisilisukkeen: kiehautetaan riisit normaalisti, raastetaan hieman tuoretta inkivääriä ja parmesaanijuustoa ja pyöräytellään riisin joukkoon. Ripaus suolaa päälle ja nam!

Päivän salaatti

Salitreenin päälle sitä kaipaa aina jotain tuhdimpaa. Tänään tein yhtä lempisalaattiani, johon tulee halloumia, paistettuja herkkusieniä, jalapenotäytteisiä oliiveja, kurkkua, halkaistuja kirsikkatomaatteja ynnä salaattisekoitusta. Päälle hieman rouhittua mustapippuria ja punaviinietikkaa ja herkuttelemaan!

Salaatti maistuu tietenkin sitä paremmalta, mitä kauniimmasta kiulusta sen ahmaisee. Iittalan Sarjaton-sarjan haaleansiniset kulhot ovat vieneet sydämeni siinä määrin, jotta pitihän niitä ryhtyä keräilemään. Kulhot sopivat erinomaisen hyvin myös vanhan, uskollisen Ruska-astiastomme kanssa samaan kattaukseen. Näitä siis lisää!

Tallinnan helmiä - Klaus kohvik

Tallinnan päässä, ennen laivaan hyppäämistä haukkasimme lounasta. Klaus kohvik oli tärppilistallamme eikä taaskaan tarvinnut pettyä: ruoka oli ihanaa, sisustus vinkeä ja leppoisa merituuli pyyhki hiuksiamme puutarhamaisella takaterassilla.

 Kahvila sijaitsee Estonian Design Housessa, joten samassa rakennuksessa oleva puoti ja galleria ovat myös visiitin arvoisia.

 Oma annokseni näytti tältä:

 Kasvis-parmesaanipiiras ja raikas salaatti.

 Klaus kohvik ilmoittaa kahvinsa olevan to die for - eivätkä turhaan kehuneet. Oli muuten hyvää!

Ai niin, se osoite: Kalasadama 8.

Supersöpö kahvila Supelsaksad

Keskustan tuntumassa sijaitsee ehkä söpöin kahvila ikinä, Supelsaksad. Jo kaunis sisustus ja vintagehuonekalut ovat näkemisen arvoisia, mutta myös paikan paakkelsit ovat vertaansa vailla.

Seinille oli aseteltu 30-luvun Pärnu-aiheisia julisteita ja valokuvia.

 Huonekalut ja lamput olivat eri paria keskenään, mutta muodostivat yhdessä harmonisen kokonaisuuden.

Kahvila löytyy osoitteesta Nikolai 32.

Tallinnan helmiä - F-hoone

Kalamajan alueella sijaitsee Suomessakin jo mainetta niittänyt ravintola F-hoone. Kulinaristisiskoni kannustamana päädyimme paikkaan lounaalle.

Interiööri oli kiinnostava: mikään ravintolan huonekalu ei ole uusi, vaan kaikki on kierrätettyä. Tehdasmiljöö tarjoaa erikoiset mutta samalla kauniit puitteet ruokailuun.

 Ruokalistan ulkoasu on pelkistetty. Monipuolinen menu sisältää kevyitä ja tuhdimpiakin vaihtoehtoja sekä kattavan valikoiman erilaisia kasvisruokia!

 Ruoka oli simppeliä ja hyvää.

Minun lautaseltani löytyi virolainen juustopasta, äiti tilasi samanlaisen mutta kanalla höystettynä.

 Isä ja sisko tilasivat saslikkia. 

F-hoone löytyy osoitteesta Telliskivi 60a. Herkullinen ruoka, näkemisen arvoinen sisustus ja ystävällinen palvelu takasivat miellyttävän ja hauskan lounaskokemuksen.

Kasvissyöjänä Kroatiassa

Kroatialainen ruokakulttuuri käsittää perinteisesti liha- ja kalaruokia, joten kasvissyöjänä olin vähän huolissani ennen kesäkuista matkaamme.

No, pikkukylissä saamani illalliset olivat tasoa grillatut kasvikset ja erilaiset salaatit ja keitot - oikein maukkaita kylläkin, mutta mitään tuhdimpaa oli heikosti tarjolla. Pasta on lähes poikkeuksetta höystetty lihalla tai siipikarjalla, eikä vegevaihtoehtoa välttämättä löydy.

Splitissä tilanne oli toinen, kuten kuvasta näkyy. Tilasin pavuilla, tomaateilla ja tofulla täytetyn paprikan lisukkeineen ja annos oli herkullinen ja niin valtava, että veljeni joutui avustamaan sen tuhoamisessa. Splitin ravintoloissa oli muutenkin menujen perusteella yleensä tarjolla useampia kasvisvaihtoehtoja, joten valinnanvaraa oli mukavasti.

 Pizzat olivat luonnollisesti helppo vaihtoehto ja italialaistyylisinä ne hieman poikkesivat kotimaisista.

 Kauden kasviksilla syntyi mahdottoman maukas setti!

Summa summarum: isoista kaupungeista (Split, Sibenik, Trogir) löytää helposti edullista ja hyvää kasvissapuskaa, pienemmissä kyläsissä vaihtoehtoja on niukasti ja tarjolla olevat ateriat ovat aika kevyitä. Helteellä tämä ei aina haittaa (grillatut kasvikset ovat joka tapauksessa kesäherkkuni numero yksi), mutta koko päivän talsineena tekisi mieli jotain vähän proteiinipitoisempaa. 

Reissussa tuli herkuteltua myös paikallisilla juustoilla, oliiveilla ja samana aamuna poimituilla appelsiineilla ihan joka päivä. Niin hyvää! Ja illallisen kruunaa ehdottomasti kroatialainen luumuviinahörppy.

Illallisella

Eilen illalla syötiin perheillallista Vanhassa Asemaravintolassa. Miljöö on kaunis ja ravintola restauroitu vanhaa kunnioittaen, rakennuksessahan on toiminut asemaravintola vuodesta 1916 vuoteen 1986 saakka.

 Ja ruoka. Se oli herkullista!

Itse söin ihanan kermaisen kantarellipastan. 

 Seurueemme pöytään kannettiin mm. parikin erilaista pihviä, saaristolaispöydän antimia, ankkaa ja merellistä pastaa. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, ei jäänyt nälkä eikä tullut ähky.

 Palvelu oli erinomaista, tilat siistit ja vaikka ruokalistalla ei suuria määriä vaihtoehtoja ollutkaan, löytyi jokaiselle jotain mieluista. 

Oli kiva ilta, perheporukalla on aina hauskaa kokoontua. 

Suosittelen pistäytymistä Jyväskylän seudulla liikuskeleville!

En pärjää ilman kameraa ja kebab-rullan ohje

Vappuaattona rikoin kamerani. Joo, olen kitissyt jo kauan että vanha rouskuni temppuilee ja kuvanlaatu on vähän mitä sattuu. En silti rikkonut kameraa tahallani.

Onneton lipesi kohmeisista näpeistäni, kun olin just ottanut muutaman räpsyn söpöstä kummitytöstä ensimmäisen vappupallonsa kanssa. Kamera päsähti suoraan katuun ja objektiivi meni ihan sököksi.

Olo on ihan höhlä ilman kameraa. Jotkut on riippuvaisia älypuhelimestaan, mulla pitää olla kamera käden ulottuvilla, koska ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi haluaa sihdata linssin läpi. Ja tietenkin tänään olisi ollut tyrkyllä kaikenlaista kivaa kuvattavaa kun käytiin luontoretkellä ja kissatkin mokomat olivat tavallista söpömpiä. Ynnä tein miehelle kebab-rullia, jotka näyttivät jopa minun mielestäni herkullisilta ja kuulemma maistuivatkin. Aikaa näiden väsäämiseen ei juuri tarvinnut käyttää, alle puolessa tunnissa tuli valmista. Kuvia ei siis ole, mutta reseptin nakkaan tänne, jos joku mielii kokeilla:

Laiskan emännän kebab-rullat

- 4 kpl Lapin Rieska Rilloja

- paseerattuja tomaatteja säilykepurkissa tai joku muu tomaattikastike

- pussi kebab-lastuja

- laatikollinen pekonikuutioita

- 1 iso sipuli

- puolikas kurkku

- 2-3 tomaattia

- lehtisalaattia maun mukaan

- muutama siivu juustoa per rulla

- alumiinifoliota

Tsatsiki-kastike:

- 1 prk luonnonjogurttia

- puolikas yksikyntinen valkosipuli

- pari senttiä kurkkua

- ripaus sokeria

- puoli teelusikallista suolaa

- mustapippuria

Tee ensin kastike jääkaappiin maustumaan: hienonna kurkku ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi ja sekoita ne sitten kaikkiin muihin kastikeaineisiin. Parhaimmillaan maku on muutaman tunnin jälkeen ja seuraavana päivänä.

Paista sitten pannulla kebab-lastut, pekoni ja sipuli. Levitä rieskat uunipelleille ja voitele ne tomaattikastikkeella. Ripottele pannulta lihasekoitus tasaisesti rieskoille ja lisää reunoille muutama juustosiivu. Paista rieskoja 5-6 minuuttia uunissa 200 asteessa.

Asettele rieskojen päälle salaatti ja vihannekset ja reilusti tsatsikikastiketta. Kääri rieskat rulliksi (sulanut juusto on tässä verraton apu!) ja kiedo vähän foliota ympärille. Valmis!

Kehittelen mielessäni kasvisversiota, jotta pääsen itsekin maistamaan. Miltähän maistuisi paistettu munakoiso ja fetajuusto rullan täytteenä salaatin ja tuoreiden vihannesten lisänä?

Ai niin. Uusi kamera piti sitten tilata, kun en enää kestänyt.

Laiskan emännän tarjoilut

Sisareni sanoin: Tapakset, nuo laiskan emännän tarjoilut.

Mutta herkulliset tarjoilut! Ja vieläpä helppoa kuin heinänteko. Unohtamatta sitä, että jokaiselle löytyy takuulla jotakin.

Pääsiäisenä teimme mökkireissulla tapaksia. Ja viime viikonlopun tyttöjen iltaan.

Mun ehdottomia lemppareita tapastarjoiluista ovat viininlehtikääryleet, falafelit tsatsikilla, erilaiset oliivit ja marinoidut herkkusienet. Lihansyöjille pöytään katetaan lisäksi omalla reseptillä tehtyjä lihapullia ja vaikkapa parmankinkkurullia, joiden täytteeksi voi sujauttaa hunajamelonia.

Vaikka tapakset tulevat alunperin Espanjasta, on ainakin omassa valikoimassa vaikutteita myös muista Välimeren maista ja vähän muualtakin, kuten falafelit ja erilaiset couscousviritelmät.

Tapaspöydästä löytyy ainakin meillä joka kerta myös juustoja sekä tuoreista vihanneksista veisteltyjä tikkuja. Ja maha tulee täyteen!

Välipala!

Juoksulenkin jälkeen tekee mieli vähän herkutella. Bongasin tässä taannoin maitokaapista Valion laktoosittoman uutuuden, luonnonjogurtin myslillä. Mikä parasta, mysli ei sisällä lainkaan pähkinää. Näin allergikkona kauppojen valikoimista on todella vaikea löytää pähkinättömiä marjamyslejä, vähintään jäämiä saattaa olla mukana. Yksi vaihtoehto on tehdä itselle sopiva myslisekoitus kotioloissa, mutta tällainen valmis kombo jogurtteineen on paljon helpompi napata matkaan kun on kiire (tai laiskottaa, köh).

Nam.

Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna oltiin ihan rennosti. Ihasteltiin saamiamme joululahjoja, syötiin vaihteeksi muutakin kuin jouluruokien rippeitä, lenkkeiltiin juosten ja kävellen miten mun selkärukka antoi myöten, luettiin uusia kirjoja, treenattiin salilla ja saunottiin. Muun muassa.

Tein tänään ihan hervottoman hyvää munakoisovuokaa oopperalaulaja Reetta Ristimäen ohjeella, jonka bongasin täältä, ja oliivikoristellun leivän paistoin Emilian neuvojen mukaan.

Munakoisovuokaa kokeilin ensimmäistä kertaa, ja olin vähän skeptinen sen onnistumisesta, varsinkin kun unohdin paistaa munakoisot itkettämisen jälkeen pannulla. Länttäsin ne vain soosin ja fetan kanssa kerroksiksi. Ihan turhaan hermoilin, vuoasta tuli maukasta näinkin!

Leivistä puolestaan tuli sunnuntai-iltojen suosikki välittömästi, kun löysin ohjeen Emilian blogista - maistuvat erityisen hyvältä kamomillateen kanssa.