Kummitytölle

Kummityttöni vietti hiljattain syntymäpäiviään ja toivoi pipoa. Tartuin mieluusti puikkoihin ja pipon lisäksi tein myös lapaset, neitosen lempiväreissä tietenkin:

Molempien ohjeet vetäisin ihan hatusta ja etenkin pipoon ihastuin itsekin siinä määrin, että tällä hetkellä puikoilla on tulossa samantapainen ihan omaan käyttöön. Toivottavasti pipo ja lapaset ovat kummitytön mieleen!

Siksak-pöksyt!

Bongasin Lämmin Ilo-blogista aivan ihanan villahousujen ohjeen, jota oli tietysti heti päästävä kokeilemaan, varsinkin kun serkkuni pikkutytär oli villapöksyjen tarpeessa. Väkersin pöksyt Dropsin Baby Merino-langasta koolle 98, joten vähän piti justeerata alkuperäistä ohjetta. 

Tällaiset niistä sitten tuli:

Villahousuista tuli hirmu kivat ja takuulla superlämpimät!

Suurkiitos ihanasta ohjeesta Venlalle!

Viikon lempiasusteet ja kissanomistajan arki

Syyskuun kirpeät aamut ja lämpimät, aurinkoiset päivät ovat täällä! Inventoin lankavarastoani samalla kun siirsin hellevaatteita odottamaan ensi kesää ja käteeni osui kerä Semillaa kirkkaassa pihlajanmarjanpunaisessa. Langasta syntyi parissa tunnissa ohut pipo, juuri sopiva alkusyksyn viileneviin keleihin. 

Nappasin myssystä kuvia lempikynsilakan ja Muka van suosikkihuivin kanssa.

 Pikku linssiluteet ovat aina paikalla, kun mihin tahansa asetetaan jotain kivaa ja villaista, minkä päälle voi käydä lepäilemään:

 Just kun hätistin Saimin myssyn päältä (huomaa loukkaantunut ilme)...

 ... paikan valtasi Mauno Annikki päättäväisen näköisenä.

M.A. ei suostunut siirtymään pehmoisten asioiden päältä ennen seuraavaa ruokailua (pipo ja huivi on nyt kuorrutettuna valkoisilla mahakarvoilla) ja kynsilakkapullokin katosi Saimin leikkeihin. Se niistä asusteista...

 ♥

Kässäkerho kokoontui!

Kässäkerho kokoontui ensimmäisen kerran meillä lauantai-iltana. Idea kerhosta syntyi sattumalta, kun mietittiin kerran porukalla, mitä käyttämättä jääneillä kangaspaloilla voisi tehdä. Näitä paloja kun jokaisen sisustajan ja kässäharrastajan nurkista löytyy erinäisiä määriä muutamasta muovikassillisesta autotalliin ulottuvaan kaikenkattavaan valikoimaan (erään anonyyminä pysyttelevän aviomiehen suunnattomaksi riemuksi, hehe). Päätimme siis kirjaimellisesti lyödä hynttyyt yhteen ja inspiroitua porukalla materiaaleista ja vaihtaa samalla vinkkejä, antaa neuvoja puolin ja toisin sekä tietenkin istua iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä.

Kissoja luonnollisesti kiinnosti rapisevat paperit, joiden sisältä paljastui kivoja lankarullia ja muita tykötarpeita. Kankaat oli myös nuuhkittava huolellisesti ja siroteltava valikoituja karvoja joukkoon.

 Ruoasta, joka koostui intialaisista herkuista ja isosiskon tekemästä ihanasta jälkkäristä (mustaherukkarahkaa ja ohuita pannulla paistettuja keksejä) ei harmittavasti jäänyt muistikortille mitään olennaista huolimatta herkuttelun tärkeästä osasta illanvietossa. Syntyneistä käsitöistä sen sijaan löytyy enemmän kuvia:

Isosisko loihti vanhoista farkuista, kansallispukukankaasta ja mieheni isotädin pitsiliinoista kaksi kaunista laukkua itselleen ja tyttärelleen:

Äitini suristeli vanhoista lakanoista paksuja, pehmeitä alustoja löytöeläinkodin kissoille ja koirille.

Minäkin inspiroiduin farkuista ja pitsiliinoista ja tein pikkusiskolle shortsit:

 Shortseista tuli niin kivat, että sunnuntai-iltana oli tartuttava ompelukoneeseen ynnä neulaan ja lankaan. Jospa vielä tulisi sen verran lämpimiä päiviä että pääsisin ulos asti uusissa shortseissani!

Kässäkerhon seuraava kokoontuminen lienee vielä tänä syksynä, minä jo odottelen innolla uusia ideoita!

Hellepäivän ompeluksia

Eilen ukkosmyräköiden välissä poljin järven toiselle puolelle SPR:n kirpparille hypistelemään kankaita. Mukaan tarttuivat 70-luvun ohuet puuvillaverhot ja perhoskuvioinen pöytäliina.

Pääsin kuivana kotiin ja ompelukone surahti heti käyntiin. Siskolle syntyi laskoshame. Kangastilkku ja vetoketju maksoivat yhteensä 60 senttiä, joten ei paljoa pelottanut kangasta leikellä. Ja kiva tuli, vaikka itse sen sanonkin:

 Itselleni ompelin 60-luvun tyylisen hellemekon ja jämäpalasta vielä huivin. Kangasta oli sikäli hankala ommella, sillä se koostui kapeista sivuverhoista, joita oli kolme kappaletta. Paloja yhdistelemällä sain kuitenkin kasaan vilpoisan ja mukavan asun:

 Nyt on jo kauhea hinku raidaamaan keskikaupungin kirppareiden kangaslaareja. Lisää mekkoja ja hameita helteisiin!

Puikoilta tällä kertaa

Kesäkään ei estä neulomasta, näköjään. Väsäilin serkun 1-vuotiaalle lahjaksi pari myssyä ja kietaisuneuletakin, Novitan ja Garnstudion ohjeista vähän omaan (ja lapsen äidin!) makuun sekä valitsemaani lankaan sopivammaksi fiksaillen.

Pitsi-inspis

Kalastajan vaimo Johanna oli neulonut niin söpön puuvillaneuleen että pakkohan mun oli saada samantyylinen. Siispä ohjetta jatkojalostamaan ja tällaista jälkeä syntyi:

Neuleeseen kului vajaat kolme kerää Novitan Kaisla-lankaa ja pusero valmistui kahdessa illassa vitosen puikoilla. Tämä näyttää erityisen kivalta farkkujen ja värikkään topin kanssa. Kesällä tietysti shortsit jalassa! Kiitos jälleen inspiraatiosta, Johanna!

Aranami shawl in action

Ihana, vaaleansininen Aranami-huivini pääsi jälleen ulkoilemaan. Vaikka aurinko paistaa, vaatii hyinen kevättuuli ja maasta uhoava kylmyys ylle jotain lämmintä ja villaista. Kaltaiselleni vilukissalle huivit ja myssyt ovat edelleen välttämättömiä asusteita!

Aranami-hulluus jatkuu edelleen. Siskon huivi on nyt liottamista vaille valmis, mutterin ja mummon huiveihin ostin langat tänään. Ja itsellenikin suunnittelen jo seuraavaa...

Viikon parhaita

Kulunut viikko meni ihan liian nopeasti.

Ohjelmassa oli ennenkaikkea frisbeegolfausta, sillä ilmat ovat jo niin lämpimät, että ilman hanskoja tarkenee - ainakin heittojen ajan. Kuulaat, hyväntuoksuiset kevätillat ovat houkutelleet tätä tyttöä myös hölkkäämään. Pitkän flunssailun jälkeen onkin ollut ihanaa vetää juoksutossut jalkaan ja pinkaista ilta-auringon siivittämänä kuiville hiekkateille. 

Kauniista säästä saa kummasti energiaa!

Viikon lempivaate on ehdottomasti ollut tämä Filippa K:n harmaa perusteeppari, johon iskin kynteni Sokoksen 3+1-päivillä (hahaa!) puoleen hintaan. Mulla on näitä ollut vuosien mittaan kovassa käytössä useita kappaleita ja ovat ehkä parhaita t-paitoja ikinä. Hamstrattava kohdattaessa.

 Eikä viikkoakaan kulu ilman neuleprojekteja. Ihastuin Piipadoo-blogissa moneen kertaan vilahdelleeseen Aranami-huiviin niin palavasti, että hommasin ohjeen itsellenikin ja tartuin puikkoihin. Kuvan vaaleansininen versio tuli ihan omaan käyttöön ja valmistui parissa päivässä. Siskonkin huivi on ihan kohta kasassa, viimeisiä paloja viedään (tiedoksi vaan sulle A :))

Huiveihin käyttämäni Holst Garnin Supersoft-lanka on uusin suosikkini, se tuntuu mukavalta käsissä neuloessa ja kun valmiin huivin pesee kerran tarkoituksenmukaisilla aineilla, neulos pehmenee ja kevenee entisestään. Toisin sanoen just sopivaa lankaa kevätneuleisiin, kun tarvitaan ohutta mutta lämmintä jälkeä.

Nyt kohti uutta viikkoa ja projekteja!

Kaksi aarretta

Olen saanut hiljattain molemmilta mummoiltani joitakin aarteita, muun muassa nämä:

 Helena Tynellin Kaappikello-maljakko on kauniin vihreä ja keväinen. Maljakko on vuodelta 1966 ja sopii hyvin kotimme tyyliin ja tunnelmaan.

Mummoni puolestaan antoi minulle tämän Tammen virkkauskirjan 1960-luvulta, jossa on kivoja ohjeita pöytäliinoista ja verhoista jopa morsiuskruunuun! Ensi kesänä aion linnoittautua parvekkeelle tämän opuksen, puuvillalangan ja virkkuukoukun kanssa. 

Tällaiset esineet tuovat paljon iloa. Käyttöarvo on luonnollisesti melkoinen, mutta tunnearvo mittaamaton.

Ompelukoneen ryskytystä ja pullahäslinki

Kaivelin tänään vanhan kovaäänisen ompelukoneeni esille ja näpertelin uuden sohvatyynyn. Homma alkoi siitä, että suolistin vanhan, kulahtaneen sisätyynyn, heitin päällisen roskiin ja keräsin hyväkuntoiset pehmusteet jemmaan.

Seuraavaksi otin käsittelyyni Marimekon pöytäliinan, joka oli aika ikävästi kestotahriintunut useammasta paikasta. Leikkelin kankaasta hetken harkinnan ja mittailun jälkeen puhtaat osat erilleen siten, että sain palasista yhden tyynynpäällisen. Kolme saumaa kiinni, kierrätystäytteet sisään ja viimeinenkin aukko umpeen - uusi sisätyyny oli valmis.

 Ompelin kesällä eteisen penkkiin uuden päällisen ja projektista jäi Marimekon Tuuli-kangasta epämääräisiä paloja yli - homman toteutin tietenkin luontevaan tyyliini per** edellä puuhun ja nämä ylijäämäpalat olivat tietenkin typerän mallisia ja sellaisenaan käyttökelvottomia (tässä kohtaa on mainittava että lukiossa niin turhalta tuntunutta derivointia olisi näissä puuhissa voinut hyödyntää hävikin minimoimiseksi).

Sovittelin sitten paloja yhteen ja suristelin sitten kokoon päällisen uuteen sisätyynyyni.

Vähän hassunnäköinen mutta ihan kiva siitä tuli kuitenkin:

 Olisin toki voinut silittää päällisen mutta en malttanut enää ruveta siihen. Tyynyä piti heti päästä mallaamaan!

 Ai niin. Saksitusta pöytäliinaparasta sain kuin sainkin pelastettua vielä kaitaliinan kokoisen palan. Näitä ei ole koskaan liikaa!

Olin niin tyytyväinen tuunauksentäyteiseen aamuuni, että päätin sitten leipoa vielä korvapuusteja. Ajattelin puolittaa ohjeen ettei tarvitsisi pakastaa ylimääräisiä paakelsseja, mutta unohdin tämän tietenkin siinä vaiheessa kun lisäsin taikinaan voin, kaksinkertaisena muiden aineiden määriin nähden tietenkin. Fiksuna tyttönä huomasin tämän jo siinä, kun kaadoin voita kulhoon. Lisäsin sitten vähän jauhoja ja sokeria jne. mutta unohdin tuplata maidon. Paistovaiheessa katselin että miten nuo pullat on niin oudon näköisiä eikä maistaessanikaan sytyttänyt (onpa suolaista). Vasta kun hämmästelin puhelimessa ääneen äidilleni kummallisia pullia muistin maidon puuttumisen. Pitkät piuhat, vai?!

Ihan syötäviä kuitenkin, ainakin kahvin kanssa.

Päivän olennaisimmat puuhat

Sain viimein aikaiseksi päätellä muutaman neulomuksen. Kumma juttu miten neulominen on kivaa mutta tuo viimeistely aina saa odottaa...

No anyway, tänään sain valmiiksi nämä kämmekkäät, jonka aaltokuvioon nyysin ohjeen Kotiliedestä. Vastaavia olen tainnut kevättalven aikana neuloa aika monet lähipiirin naisille!

 Angoralankaa oli tietenkin ostettava, kun alennuksella sai. Kyseessä on luonnollisesti Rowanin angora haze, josta neuloa kilistin kevätmyssyn.

 Lämpöasteita oli mittarissa iltapäivällä peräti 10. Tämä ja kuivat kadut tarkoittivat luonnollisesti vain yhtä asiaa: tennarikauden korkkaamista! 

 Ja makkarin katossa tapahtui:

 Tittidii! Vanhan ja ikävästi kellastuneen plafondin tilalle asennettiin Muuton E27. Tykkään! Sokrupalan ja vanhojen istutusten suhteen saatiin siskon mieheltä hyviä neuvoja ja lampun ripustaminen kävikin sitten helposti.

Huoneen tunnelma muuttui ihan toisenlaiseksi:

Vielä pitää näemmä pyyhkäistä lampusta vähän sormenjälkiä...

Naistenpäivälahja

Useimmat naiset saavat kai miehiltään naistenpäivänä kukkia. Minä sain lankoja :) Olin tosin itse mukana valitsemassa. Näistä syntynee keveä tuubihuivi jota olen kaavaillut mustan nahkatakkini kanssa pidettäväksi. 

Hyvää naistenpäivän jatkoa, ystävät!

Sohvatyynyprojekti etenee

Inspiroiduin Piipadoon naisten kauniista DIY-sohvatyynyistä siinä määrin, että marssin itsekin hakemaan Semilla Grossoa. Väriksi valitsin harmaaseen vivahtavan vaaleanpunaisen ja ryhdyin hommiin.

 Lopputulos näyttää tältä:

 Loin 60 aloitussilmukkaa koon 5 puikoille ja sovelsin Piipadoon kolmiotyynyn ohjeesta siksak-kuvion:

Tyynyn kooksi tuli n. 35x35, juuri sopiva.

Kevätaurinko paistoi tänä aamuna niin kauniisti, että kerrankin sain vanhalla kameransohlollani aikaiseksi kuvia, joissa väritkin ovat presiis samat kuin luonnossakin.

Siksak-sohvatyyny

Uudesta matosta inspiroituneena tartuin puikkoihin ja neuloin pikapikaa siksak-kuvioisen tyynynpäällisen. Alunperin kuvio oli liian kapea, joten neuloin vielä reunoihin ainaoikeaa. Tyynynpäällisestä tuli kuitenkin aika kiva. Työhön käytin kuutisen kerää Dropsin Paris-puuvillalankaa, malli on sovellettu jostakin huivin ohjeesta.

Tänään valoa on aika heikonlaisesti, joten kuvista tuli todella suttuisia (mun esihistoriallisella kamerallani ei ihmeitä tehdä). Ehkäpä tästä kuitenkin jotain selvää saa:

Kermaista

Lempparit tänään:

Itse tehty kermanvärinen neulepaita ja karuskin samansävyiset nappikorvikset.

Ihanaa sunnuntaita!

Skappel II

Uusin viritelmäni Skappel-neuleesta valmistui jo joulun aikaan, mutta päätyi vasta tänään kuviin saakka. Neuloin sen Drops ♥ You # 4 -langalla, joka sisältää alpakkaa ja pellavaa. Paidasta tuli tosi paksu ja lämmin! Lanka on eläväpintaista joten se pääsee oikeuksiinsa parhaiten tällaisissa yksinkertaisissa malleissa.

Pipokin on värkätty itse, sovelsin siihen Kotilieden Kauneimmat käsityöt -kirjan ohjetta. Löysin kaapista jostain aiemmasta neuleesta yli jäänyttä Dropsin Alaskaa, joka riitti sopivasti myssyyn. Tämä oli todella nopeatekoinen, kulutin perjantai-iltana sohvaa kahden elokuvan verran ja tupsua lukuunottamatta valmista tuli. Palmikoinnin ansiosta myssy on paksu ja ihanan lämmin, mutta lankaa menikin reilusti, neljä kerää.