Viime viikot Instagram-hetkinä

Blogi tuntuu hiljentyneen jotenkin täysin. Kamera on pysynyt työpöydän tuntumassa aika tiiviisti eikä inspiraatiota bloggaamiseen oikein löydy. Instagramiin tipahtelee sentään kännykkäkuvia aina silloin tällöin, joista näkyy, etteivät elämä eikä kiinnostuksen kohteet ole kuitenkaan mihinkään muuttuneet :)

Neulomista, kissoja, hiihtolenkkejä, kotoilua, vintagelöytöjä.

Parveke valmiina kesään!

Eilen panin viimein hihat heilumaan parvekkeella. Imuroin, pesin lattian ja pyyhin pinnat. Tuuletetut istuinpäälliset ja vaaleanlila huopa löysivät jälleen paikkansa ja asettelinpa parvekkeelle muutamia istutuksiakin.

Saimi tutkii magnoliaa, joka kukkii jo!

Kissaperheessä välttämättömiä ovat myrkyttömät kasvit, joita ovat mm. laventeli, orvokit, magnolia ja alppiruusu.

Alppiruusu on jo nupullaan.

Tähkälaventelit ja orvokit kukkivat jo täyttä päätä. Parveke tuoksuu laventeli ja myös koivu - pihakoivut kun ovat jo vaaleanvihreällä lehdellä!

Kyllä nyt kelpaa taas juoda aamukahvinsa parvekkeella!

Tennarikelit

Nyt on jo niin kuivaa, että valkoisissa kangastossuissa uskaltautuu liikkeelle. On tätä jo kaivattukin! Miten voikaan olla pienestä ihmisestä mukavaa kun ei tarvita villasukkia eikä karvavuoritettuja kenkiä ja nahkatakissa tarkenee vallan hyvin. Toivo elää voimakkaana, että kerrostamisen aika olisi tältä keväältä ohi. 

 Taustalla näkyvät sekä tuoreeltaan järjestelty String että kissat tutkimassa teekannua ja yrttiviljelmiä ruokapöydällä omine lupineen(!) kun mamman huomio oli hetkeksi kiinnittyneenä muualle... hieman huvitti kun latailin kuvat koneelle.

Kissat kirjahyllyssä

Veli kävi lauantaiaamuna ohikulkumatkalla jyristämässä reiät olohuoneen seinään ja nyt uusi String-kirjahylly komeilee omalla paikallaan. Kissojen piti päästä tietenkin tarkistamaan työn jälki ja etenkin Saimi oli sitä mieltä, että parhaiten hylly palvelisi Hänen Korkeutensa lepo- ja leikkipaikkana.

 Mauno Annikin tekee myös mieli vähän kiivetä, mutta kovin näyttää hylly ilmavalta ja keveältä. Mahtaakohan kestää neidin paksua takamusta?

 Hyvin on vakaa ja tilava, tuumaa M. A. 

Ja tilava uusi kirjahyllymme tosiaan on. Saatiin kuudelle levylle uppoamaan kunnioitettava määrä opuksia ja muutama maljakkokin. Tykkään ihan penteleesti, varsinkin kun olohuone on jo nyt paljon siistimpi ja selkeämpi. Laajennusta odotellessa!

Lötköttelyä

Sunnuntai on edennyt rennosti, eilisestä mahataudista toipuessa. Me ihmiset emme olleet vatsanväänteinemme yksin, sillä Saimi-kisu avasi tänä aamuna pelin oksentamalla äänekkäästi sängyn viereen. Pikku reppana.

Katseltiin huovan alta Viikinkien 3. kauden ykkösjakso ynnä suoraa lähetystä Falunista. Ja minä  neuloin hiihdon tahdissa, kuinkas muuten. Kissat tykkäsivät, kun sohvalla köllötti kiireettömiä rapsuttelijoita oikein kaksin kappalein.

Iltaa kohti olo parani niin paljon, että uskaltauduin jolkottamaan rauhallisen juoksulenkin ja oikomaan ruotoani pienellä pilates-sessiolla. Jösses, että teki hyvää.

Kotiin tullessa Saimi odotti kiikkutuolissa käskevän näköisenä. Henkilökunta, ruokaa!

Tästä se uusi viikko taas lähtee.

Joulu!

Minimalistina en erityisemmin harrasta joulukoristeita, meillä kynttilät ja pienet asetelmat luovat joulun tunnelmaa:

 Annon pallovalosarja, joka vilahtelee useassa muussakin blogissa, ei suotta ole suosittu. Moderni ja tyylikäs led-sarja on kaunis ja sopii käytettäväksi muulloinkin, kuin jouluna.

Ihanaa ja rauhallista joulua!

Work on viimein täällä!

Hahaa!

 Work-lampun tilaaminen oli nappipäätös. Valaisin sopii sille kaavaillulle paikalle erinomaisen hyvin ja antaa himmentimen ansiosta just sopivan valon joka tarkoitukseen: lukemiseen, käsitöihin, tunnelmointiin...

 Saimia uusi kötöstys kiinnosti kovasti ja sitä nuuhkittiin (ja vähän maisteltiinkin varovasti kielenkärjellä) hyvä tovi.

 Varjostimesta syntyy kaunis kuvio myös seinille ja verhoihin. (Verhot ovat alunperin mummoni, ja pidän niitä nyt lainassa siskoltani talven yli, kun valoverhot alkoivat olla niin kissankarvoissa ja pieniä kynnenreikiä täynnä, että ne piti ottaa alas putsattavaksi ja paikattavaksi.) Vaalealla taustalla valon ja varjon leikki erottuu hyvin.

 Mauno ei lämmennyt uudelle lampulle ollenkaan vaan valitsi mieluummin sohvalla köllöttelyn. Kukin tyylillään!

Viikon lempiasusteet ja kissanomistajan arki

Syyskuun kirpeät aamut ja lämpimät, aurinkoiset päivät ovat täällä! Inventoin lankavarastoani samalla kun siirsin hellevaatteita odottamaan ensi kesää ja käteeni osui kerä Semillaa kirkkaassa pihlajanmarjanpunaisessa. Langasta syntyi parissa tunnissa ohut pipo, juuri sopiva alkusyksyn viileneviin keleihin. 

Nappasin myssystä kuvia lempikynsilakan ja Muka van suosikkihuivin kanssa.

 Pikku linssiluteet ovat aina paikalla, kun mihin tahansa asetetaan jotain kivaa ja villaista, minkä päälle voi käydä lepäilemään:

 Just kun hätistin Saimin myssyn päältä (huomaa loukkaantunut ilme)...

 ... paikan valtasi Mauno Annikki päättäväisen näköisenä.

M.A. ei suostunut siirtymään pehmoisten asioiden päältä ennen seuraavaa ruokailua (pipo ja huivi on nyt kuorrutettuna valkoisilla mahakarvoilla) ja kynsilakkapullokin katosi Saimin leikkeihin. Se niistä asusteista...

 ♥

Helle se on kissoillakin

''Mami pliis leikitään. Heitä mulle hiiru!" 

Hiiru heitetään.

''Jes! Hiiruleikki!''

''Emmä jaksakaan. Mee mamma pois sen lelun kanssa.''

Jos meillä on hiki, kuuma on takuulla karvakavereillakin.

Parvekkeen asukki

Kissat viihtyvät parvekkeella erityisesti nyt, kun sää on aurinkoinen ja helteinen.

Jakkara olisi molempien lempipaikka, tällä kertaa sillä lekottelee Mauno Annikki:

 ''Mitä sä tuut siihen räpsiin kun mä just näin unta lentävistä katkaravuista?!''

 Ryytimaallakin harvennetaan ahkeraan, me ihmiset lähinnä yrttejä ja kissat ruohosipulia.

Leppoisaa.

Päivän detaljit

Mustavalkoisia asioita, kissankarvoilla kyllästettu sohva, parvekkeen kevätpuuhia.

Parvekkeelle on tänään aseteltu ensimmäiset istutukset. Huomasin viime kesänä, että paahteisella pikku keitaallamme menestyivät parhaiten tomaatit ja erilaiset yrtit. Tänä vuonna ei kukkia pikku keitaasemme taida tulla muutamaa laventelia lukuunottamatta lainkaan, vaan keskitymme hyötykasveihin. Kirsikkatomaatti komeilee jo täydessä marjassa pienen laventelin vierellä parvekkeen aurinkoisimmalla paikalla. Lähipäivinä hommataan toinenkin kirsikkatomaattipensas ja lisäksi ainakin lempimausteitamme basilikaa, rosmariinia, salviaa, timjamia ja persiljaa ruukkuihin kasvamaan. Rucolakin menestyi viime kesänä hienosti, mutta kissat pistelivät sen poskeensa ennenkuin ehdimme itse kunnolla maistaakaan. Jos tänä vuonna haluamme syödä oman partsin rucolaa, se pitää kyllä asetella kattien ulottumattomiin. Ehkä yrttihyllylle?

Seuraavat illat kuluvatkin varmasti parveketta laittaessa, illat alkavat olla sen verran lämpimiä että mieli halajaa jo ulos istuskelemaan. Vaikka sitten viltin ja teekupin kanssa.

Pientä keltaista

 ... löytyy kotoamme ainakin ruokailuvälikön ikkunalta. Kissat antavat keltaisen tulilatvan olla rauhassa vaikka jakavatkin sen kanssa ikkunalaudan parhaan vaanipaikan. Yleensä meillä kukat eivät ole yhtä onnekkaita.

 Toinen keltainen lemppari löytyy lipaston päältä, mistä Saimi väijyy pihamännyssä sirkuttavia pikkulintuja.

 JOIKin vartalovoide, siis. Greippi-mandariini piristettynä porkkanaöljyllä. Tämä on ihanan kosteuttavaa ja tuoksukin on sopivan mieto ja raikas. Virolainen JOIK on muutenkin suosikkini vartalo- ja kasvovoiteissa sekä saippuoissa ja tuoksukynttilöissä. Harmi että merkkiä saa vielä aika harvasta paikasta Suomessa. Lahdentakaisilta reissuiltani palaankin aina JOIKin kosmetiikkaa (ja Saaremaa-savujuustoa) kassissani!