Juhannuksena

Juhannuksen vietossa olimme perinteiseen tapaan Itä-Suomessa, miehen synnyinseudulla.

Yksi juhannuksen kohokohtia oli pieni kävelyretki Putikon viehättävässä kylässä. Vanhoja taloja, kiemurtelevia pikkukujasia ja kauniita, huolella hoidettuja puutarhoja. Satelikin vähän, mutta emme oikeastaan edes huomanneet.

 Vielä piti aikuisen ihmisen kokeilla, josko kukkaseppeleen sitominen onnistuisi. Seppele syntyi mitenkuten ja palkintona ahertajalle oli allerginen reaktio. Kuvat sentään ennätettiin ottaa!

 Mökkieleganssia parhaimmillaan: maksimekko ja anopin kumisaappaat. Meikitkin jäivät kotiin mutta mitäs tuosta.

Tsekattiin myös yksi pop up-taidenäyttely vanhassa kansakoulussa. 

Ehdittiin myös saunoa ja uida moneen otteeseen, kuunnella kuikan huikkailua öisellä järvenselällä, syödä ja juoda hyvin, kuunnella sateen ropinaa peltikatolla ynnä nauttia auringonpaisteesta.

Huomenna ei vielä tarvitse palata arkeen, vaan vuorossa on muutaman päivän reissu Viroon pikkuporukalla!

Uudessa kodissa

Ei meidän näin pian ollut tarkoitus uutta kotia ostaa. Vaan vihreä puutalo kolahti kerralla, ja se oli sitten menoa. Reilu viikko takaperin kannoimme tavaramme sisään ja aloimme pyöritellä huonekaluja. Pikkuhiljaa pahvilaatikkotivoli alkaa olla ohi ja kamppeet löytää paikkansa.

Muutamia hankintojakin on pitänyt tehdä, kas kun kerrostalokolmiossa oikein sopivasti majailleet huonekalut eivät tahtoneet uusiin neliöihin ihan riittää. Uutena olemme ostaneet vain yhden kattolampun ja Ikean maton, kaiken muun olemme hommanneet kierrätettynä tai peräti lahjoitettuna.

Askon 50-luvun lepotuolit löytyivät Tori.fistä paikallisen artesaaniopiskelijan kauniiksi kunnostamina hyvin edullisesti. Valkoinan pöytä ja punainen pullo ovat kirpparilöytöjä, valkomusta matto on peräisin lapsuudenkodistani.

 Paperipallot ovat viikonlopun tupareiden jäljiltä vielä roikkumassa siellä täällä, ne olisi tarkoitus siivota varastoon kunhan viitsin kiipeillä.

Patinoitunut kiikkutuoli oli oranssi entisessä kodissamme, mutta nyt halusin kunnostaa sen ja maalasin keinuvanhuksen samalla mustaksi.

Mauno Annikki ja Saimi haettiin vanhempieni luota toissailtana ja kissireppanat olivat aika ihmeissään, kun vieraasta paikasta löytyi tuttuja tavaroita. Saimi meni hetkeksi paniikkiin ja alkoi läähättää, pieni raasu. Misset seuraavat meitä edelleen tiiviisti mutta alkavat hiljalleen tottua uuteen ympäristöön ja muutama mieluinen torkkupaikkakin on jo löytynyt.

Muutto sujui mallikkaasti, koska meillä oli reipasta väkeä auttamassa. Kiitos siis teille, rakkaat!

Kiirastorstaina

Muutama päivä rauhoittumiselle, yhdessäololle, perinteille, hyville ruoille ja ulkoilulle luvassa. 

Meillä ei juhlakoristeluita juuri harrasteta, mutta pitihän nyt vähän tulppaaneja ja pajunkissoja hakea. Koti on siivottu tiptop, käden ulottuvilla on lasi hyvää rieslingia ja lautasella muutama muru lempijuustoja.

Rauhallista pääsiäistä!

Mun kalenteri vuodelle 2015

Myöhässä tulee tämä postaus, mutta myöhässä olin myös kalenterin kanssa, kun tammikuun alussa tajusin olevani vailla viikkopäivyriä entisen loppuessa kesken. Siinä vaiheessa kaikki kivat kalenterit (mm. Lahden Muotoiluinstituutin Yhdessä 2015) oli luonnollisesti myyty loppuun, joten päädyin tekemään oman PhotoBoxissa:

Kalenterista tuli kivannäköinen ja käytännöllinen. Merkinnöille on riittävästi tilaa ja viime vuoden  kuvia (joita on joka viikolle omansa) katsoessa tulee hauskoja muistoja mieleen. Kalenteri on muovikansineen osoittautunut varsin kestäväksi kuljettuaan nyt parisen kuukautta matkassani paikasta toiseen. Hinta ei ollut paha, muistaakseni vähän päälle parikymppiä. Hyvin todennäköisesti päädyn ensi vuonnakin tällaiseen personoituun kalenteriin!

Kaksi välipalaa

Tämän hetken suosikkivälipalani ovat vähän superfood-henkisiä, liekö syynä hienoinen kevätväsymys ja tieto lähestyvästä kesästä, jolloin kevyempi pukeutuminen paljastaa armotta pimeän talven herkuttelut, hmm. 

Nopea herkku on turkkilainen jogurtti, johon on sekoitettu lusikallinen chia-siemeniä (mieluiten turvotettuna nesteessä, usein länttään chiat jogurtin joukkoon ja nostan n. 20 minuutiksi jääkaappiin tekeytymään), lusikallinen kaakaonibsejä ja pakastevadelmia. Satsi maistuu erityisen hyvältä iltapäiväkahvin seurana ja antaa energiaa alkuillan treeneihin.

Uusin lempparini on mehulingolla täräytetty vihannes- ja hedelmämehu, jonka joukkoon sekoittelen riisiproteiinia. Tämän päivän yhdistelmään kuului yksi greippi ja omena sekä neljä porkkanaa. Nopeaa, virkistävää ja helppoa! Mehun seurana maistuu hyvin näkkäri tai pala ruisleipää.

P. S. Välipalavinkkejä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään.

Tällä viikolla olen...

...ottanut HIRVEÄSTI luontokuvia. Aurinkoinen sää varmasti vaikutti asiaan!

...neulonut Novita-lehden viimeisimmästä numerosta löytyneellä ohjeella paksun pipon kevätviimoihin.

...treenaillut isosiskon kanssa. Ja saunonut! Ja syönyt!

...lenkkeillyt kävellen ja juosten kauniissa säässä aika moneen otteeseen.

...nähnyt ainakin 40 sorsaa kerralla.

...käynyt step-tunnilla ensimmäistä kertaa elämässäni.

...ilmoittautunut joogaretriittiin!

 ...syönyt jälleen avokadopastaa. Tästä tuli kevättalvella 2012 yksi lempiruoistani.

...pelannut frisbeegolfia.

...viettänyt viikonlopun anoppilassa.

...kuunnellut jäiden laulua. On se vaan joka kerta komeaa.

Lötköttelyä

Sunnuntai on edennyt rennosti, eilisestä mahataudista toipuessa. Me ihmiset emme olleet vatsanväänteinemme yksin, sillä Saimi-kisu avasi tänä aamuna pelin oksentamalla äänekkäästi sängyn viereen. Pikku reppana.

Katseltiin huovan alta Viikinkien 3. kauden ykkösjakso ynnä suoraa lähetystä Falunista. Ja minä  neuloin hiihdon tahdissa, kuinkas muuten. Kissat tykkäsivät, kun sohvalla köllötti kiireettömiä rapsuttelijoita oikein kaksin kappalein.

Iltaa kohti olo parani niin paljon, että uskaltauduin jolkottamaan rauhallisen juoksulenkin ja oikomaan ruotoani pienellä pilates-sessiolla. Jösses, että teki hyvää.

Kotiin tullessa Saimi odotti kiikkutuolissa käskevän näköisenä. Henkilökunta, ruokaa!

Tästä se uusi viikko taas lähtee.

Kaunis Blankenese

Hampurin yksi kauneimmista kaupunginosista lienee Blankenese, entinen kalastajakylä Altonan alueella. Kävelimme siellä aurinkoisena marraskuun päivänä ihaillen idyllisiä pikkukujia, jyrkkiin rinteisiin rakennettuja somia pikku taloja ja rakennusten välistä kimaltelevaa Elbeä.

 Ja tässä Blankeneseen ihastunut bloggari, joka tahtoisi muuttaa kyläseen vaikka heti:

Marraskuun iltana

Illat ovat mustia ja märkiä. Ulos ei tee mieli huvikseen lähteä, juoksulenkeilläkään ei ole viitsinyt fiilistellä yhtään ylimääräistä kiepsausta. Teekuppi ja villasukat, kotisohva ja sylissä kehräävä kissa (tai kaksi!) houkuttelevat hyvissä ajoin paluumatkalle.

Kiikkutuoli, mehevät satsumat ja klementiinit ynnä hyvä kirja tai sisustuslehti rentouttavat, kun sade piiskaa ikkunoita. Iloa tuo myös vastamaalattu ruokailuvälikön seinä, joka rauhoittaa pienen kotimme ilmettä ja yhdistettynä tummaan kerniliinaan tekee tilasta jopa hieman luolamaisen. Keväämmällä joutunen hankkimaan vaaleamman kernin kun aurinko tekee paluun keskuuteemme, mutta siihen saakka näin on hyvä.

 Seinästä tuli maalin kuivuttua (joka itse asiassa kävi parissa tunnissa) todella kaunis. Väri vaihtelee betoninharmaasta tummaan hiilensävyyn ja peitti vanhan punaisen erinomaisesti ilman pohjakäsittelyä. Suosittelen kokeilemaan Country Frenchia! Merkin hillityn pastelliselta värikartalta löytyy monta kutkuttavaa vaihtoehtoa, ja haaveilenkin jo yhden seinän maalaamisesta makuuhuoneessakin. Ehkä jollakin haaleanharmaalla sävyllä. Tai hennon vaaleankeltaisella. 

Syksyn sävyjä

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi teleobjektiivin. Kuluvan viikon liikenevät hetket ovat sujuneet kamera kaulassa keikkuen, kun olen opetellut objektiivin käyttöä. Kapeenkoskelta muistikortille tallentui syksyisiä kuvia: 

Toivottavasti aurinkoisia päiviä on vielä luvassa tälle syksylle, en ole vielä saanut tarpeekseni näistä väreistä!

Kuu, usva ja rantakoivu

Oltiin viikonlopun vietossa anoppilassa. Syksy on jo ilmassa, lämpimässä auringonpaisteessa käy viileä tuuli. Iltaisin järveltä nousee usvaa jonka läpi kalpean kuun valo siivilöityy. Saunan jälkeen istuin rapulla kuuntelemassa pimeydestä kantautuvia vesilintujen ääniä.

Viikonlopun viimeisiä tunteja viedään jo, taidan ottaa seurakseni sohvalle tekeillä olevan norjalaisneuleen, viinilasin ja villasukat. Clint Eastwood-leffakin alkaisi sopivasti.

Kässäkerho kokoontui!

Kässäkerho kokoontui ensimmäisen kerran meillä lauantai-iltana. Idea kerhosta syntyi sattumalta, kun mietittiin kerran porukalla, mitä käyttämättä jääneillä kangaspaloilla voisi tehdä. Näitä paloja kun jokaisen sisustajan ja kässäharrastajan nurkista löytyy erinäisiä määriä muutamasta muovikassillisesta autotalliin ulottuvaan kaikenkattavaan valikoimaan (erään anonyyminä pysyttelevän aviomiehen suunnattomaksi riemuksi, hehe). Päätimme siis kirjaimellisesti lyödä hynttyyt yhteen ja inspiroitua porukalla materiaaleista ja vaihtaa samalla vinkkejä, antaa neuvoja puolin ja toisin sekä tietenkin istua iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä.

Kissoja luonnollisesti kiinnosti rapisevat paperit, joiden sisältä paljastui kivoja lankarullia ja muita tykötarpeita. Kankaat oli myös nuuhkittava huolellisesti ja siroteltava valikoituja karvoja joukkoon.

 Ruoasta, joka koostui intialaisista herkuista ja isosiskon tekemästä ihanasta jälkkäristä (mustaherukkarahkaa ja ohuita pannulla paistettuja keksejä) ei harmittavasti jäänyt muistikortille mitään olennaista huolimatta herkuttelun tärkeästä osasta illanvietossa. Syntyneistä käsitöistä sen sijaan löytyy enemmän kuvia:

Isosisko loihti vanhoista farkuista, kansallispukukankaasta ja mieheni isotädin pitsiliinoista kaksi kaunista laukkua itselleen ja tyttärelleen:

Äitini suristeli vanhoista lakanoista paksuja, pehmeitä alustoja löytöeläinkodin kissoille ja koirille.

Minäkin inspiroiduin farkuista ja pitsiliinoista ja tein pikkusiskolle shortsit:

 Shortseista tuli niin kivat, että sunnuntai-iltana oli tartuttava ompelukoneeseen ynnä neulaan ja lankaan. Jospa vielä tulisi sen verran lämpimiä päiviä että pääsisin ulos asti uusissa shortseissani!

Kässäkerhon seuraava kokoontuminen lienee vielä tänä syksynä, minä jo odottelen innolla uusia ideoita!

Salaputiikki @ Toivolan Vanha Piha

Yksi tämän kesän ihanimmista löydöistä on Salaputiikki Toivolan Vanhassa Pihassa. Salaputiikki on kiehtova yhdistelmä kotimaista designia ja vintagea.

 Valikoimassa on aarteita mm. Uhana Designilta, Poola Katarynalta ja Muka valta. Varsinkin koruvalikoima on tutustumisen arvoinen!

 Kaikesta ihanasta ostoskassiin valikoitui lopulta Muka van tuubihuivi syksyä varten.

 Sisko osti koruja, mm. tämän Yo Zenin joutsenriipuksen ketjussaan.

Salaputiikki on auki vielä ensi viikon ja sen jälkeen valikoimiin voi tutustua muutamassakin paikallisessa tapahtumassa syksyn mittaan.