Viime viikot Instagram-hetkinä

Blogi tuntuu hiljentyneen jotenkin täysin. Kamera on pysynyt työpöydän tuntumassa aika tiiviisti eikä inspiraatiota bloggaamiseen oikein löydy. Instagramiin tipahtelee sentään kännykkäkuvia aina silloin tällöin, joista näkyy, etteivät elämä eikä kiinnostuksen kohteet ole kuitenkaan mihinkään muuttuneet :)

Neulomista, kissoja, hiihtolenkkejä, kotoilua, vintagelöytöjä.

Happy Lights ja pala tv-huonetta

Meillä ei alakerran isossa olohuoneessa ole telkkaria ollenkaan, vaan se on pyhitetty seurustelulle, musiikin kuuntelulle ja lukemiselle. Yläkerran aula toimii tv-huoneena ja arkisempana oleskelutilana sekä mun lempparineulomispaikkana. Puikkojenkilistysnurkkaan piti saada vähän lisävaloa ja päädyttiin sitten ripustamaan verhotankoon Happy Lights -sarja.

 Olin ajatellut alunperin kokovalkoista valosarjaa, mutta liikkeessä yhä enemmän alkoi viehättää setti, jossa oli mukana myös muutama hopeanharmaa pallo. Sellainen lähti sitten kassan kautta mukaan ja kotiin päästyäni olin tyytyväinen valintaani: harmaa saa kauniin valaisimen nousemaan kivasti esiin silloinkin kun valot ovat sammutettuina.

 Tv-huoneen itämainen matto on vintagea 1960-luvulta ja kulkeutunut suvussa ensin vanhemmilleni ja nyt minulle. Matto oli 90-luvulla lapsuudenkodissani olohuoneen mattona ja muistona niiltä ajoilta löysin kirkkaanpinkin kynsilakkatahran - mitä luultavimmin minun tai siskoni jäljiltä, meillä kun oli tapana istua pehmeällä matolla katselemassa telkkaria ja huoltamassa kynsiä pyyhkeen päällä. Nähtävästi pyyhe ei sitten jollakin kertaa riittänyt maton suojaksi...

 Nahkasohva on mahtava kirpparilöytö: kotimainen, käyttämätön Laulumaan sohva irtosi SPR-kirppikseltä 200 eurolla. Tyynyjen välissä ei ollut edes leivänmuruja pölystä puhumattakaan ja nahka tuoksui niinkuin uudella nahalla on tapana. Tarkistimme valmistajan verkkosivut ja kyseinen malli on edelleen myynnissä, moninkertaisella hinnalla tosin. 

Nyt kelpaa neuloa nurkassa iltojen pimentyessä. Kynttilätkin on kaivettu jälleen esiin, elokuun iltahämärässä on tunnelmaa!

Projekti

Mulla on tällä hetkellä työn alla kaunis wieniläistuoli, jonka bongasin kirppikseltä viidellä eurolla. Tuoli on tosi vanha, sen jalkakin lenkottaa vähän ja maalikerroksia on päällä useita.

Tuoli saa ylleen hionnan jälkeen muutaman kerroksen mustaa maalia ja lopuksi korjaan jalan, joka vaatii vain hieman liimaa. Olen ajatellut sijoittaa tämän kaunottaren työpisteelleni yläkertaan mutta ensimmäinen musta maalikerros sai minut harkitsemaan tuolin paikkaa jonnekin enempi näkyville. Mielessä väikkyy jopa kokonainen sarja vanhoja mustia wieniläistuoleja ruokailutilassa. Siinäpä olisikin keräämistä!

Toinenkin kerros maalia on äsken sipaistu vanhuksen pintaan ja nyt odotellaan pari päivää kunnollista kuivumista. Sitten pääsen sovittelemaan istuinta eri huoneisiin!

Viron paras vintageputiikki

Vintagen ja (kierrätys)muodin ystävän ehdoton vierailukohde Pärnussa on Zigrimigriz. Putiikki itsessään on nähtävyys yksityiskohtineen ja valtavine valikoimineen, mutta visiitin arvoisen siitä tekee henkilökohtainen ja rehellinen palvelu - puodin omistaja ja aarteet henkilökohtaisesti myyntiin etsinyt Anne omaa erehtymättömän tyylisilmän.

Ostospakettiin pakattiin jälleen ihanuuksia: siskolle aidot 70-luvun punaiset puukengät ja meille molemmille hippamekot, menneiltä vuosikymmeniltä tietenkin.  

Zigrimigriz löytyy osoitteesta Uus 10 ja akuuttiin vintagehimoon myös Facebookista.

Oodi lempihuoneelle

Makuuhuone on lempitilani tässä asunnossa. Siellä on rauhallinen tunnelma, sopivan viileää ja uuden sängyn ansiosta myös taivaallista nukkua. Mainittakoon nyt vielä, että huoneen sisustukseen olen kodissamme tyytyväisin.

Raidallinen torkkupeitto on uusi, neuloin sen valmiiksi hieman ennen vappua. Paksu puuvilla on lämmintä ja pehmoista (parit koetorkut on jo otettu) vaikkakin aika painavaa. Luonteva paikka peitolle löytyi tuosta sängyn jalkopäästä, siitä se on helppo kiskaista kintuille viileämpinä kesäöinä, kun täkit ovat varastossa ja nukumme pelkkien pussilakanoiden alla.

Ikivanha Domus-tuoli palvelee hieman rähjäisenä mutta rakkaana lukunurkkauksessa sekä kissojen päiväunipaikkana. Kulunut puu tuntuu yllättävän pehmeältä niin ihmispyllyn kuin matikaistenkin turkkien alla.

Niin ja uusi yöpöydän valo! Tai uusi ja uusi - tämä lienee 1950-luvulta ja peräisin vanhempieni varastosta, vaan eikös ole aika trendikäs messinkiosineen kaikkineen? Lasikupu oli alkanut hassusti lenkottaa vuosikymmenien mittaan mutta isäni korjattua sen söpö pikku lamppu sai kodin meiltä. Nyt vain pidän sormia ristissä, etteivät kissat kaada sitä leikeissään!

Makuuhuoneessa kiteytyy hyvin sisustustyylimme: Sisustusklassikoita, moderneja muotoja, vintage-löytöjä ja Ikeaa. Värimaailma koostuu pääosin mustasta, valkoisesta ja harmaasta, mutta mukana on aina jotain tehosteväriä, makuuhuoneemme rauhalliseen tunnelmaan valitsimme rauhallisia violetin ja liilan sävyjä. 

Kuvissa vilahtelee myös talvella pehmeän vaaleanharmaaksi maalaamani seinä, jonka sävyt muuttuvat kauniisti kevään kirkkaassa valossa. Olen hurjan tyytyväinen valintaani.

Makuuhuoneen pikku matto on myös lunastanut paikkansa: se on helppo pestä kuudessakympissä ilman muodonmuutoksia karvakavereiden oksennettua railakkaasti sen päälle - mikä siinä onkin, että aina matolle?!

Ja last but not least: tuo tammiparketti! Löytyyhän se kotoamme joka huoneesta, mutta makuuhuoneen selkeydessä se pääsee oikeuksiinsa. Ei varmaan kulu päivääkään ilman, että ihastelisin sen kauniisti patinoitunutta pintaa ja lämmintä sävyä.

Taidan mennä ottamaan torkut.

Vintage & Rags, Hamburg

Piipahdin Saksassa minilomalla ja ensimmäiset pari päivää vierähti Hampurissa. Saksan toiseksi suurimmassa kaupungissa on luonnollisesti paljon lemppareitani eli erilaisia vintagekauppoja, joista tämän hetken suosikkini on Vintage & Rags. Kahdessa kerroksessa on valtava valikoima aitoa vintagea sekä erikoisia second hand-löytöjä, 50-luvun prom dressistä ihanan kamalaan Dallas-tyyliseen hörhelömekkoon. Miesten osasto on ilahduttavan laaja. Asustevalikoima on tutustumisen arvoinen ja liikkeessä kannattaa pyörähtää jo vaikka vain villin sisustuksen takia. Hinnat ovat hampurilaisittain edullisia ja puodissa on myös usein erikoistarjouksia.

Niin ja se osoite: Kurze Mühre 6 (ihan lähellä päärautatieasemaa ja pääostoskatu Mönckebergstrassea).

Kahden kerroksen väkeä

Yksi lempihuonekaluistani on ehdottomasti keinutuoli. Se on alunperin miehen mummon, pieni ja siro. Tykkään ihan mahdottomasti myös keinun väristä: syvä oranssi on vuosikymmenten mittaan patinoitunut kauniisti.

Kiikutellessa on mukava katsoa televisiota, neuloa ja lukea. Enkä ole perheessämme suinkaan ainoa, joka kiikkupaikasta kilpailee:

Jonoa on.

Coolin ytimessä

Veljen pihassa oli grilli-ilta männäviikolla ja mitäpä muuta löysinkään saunaneteisestä kuin vanhat tutut Birkenstockini. Vähän ovat sandaalit jo päässeet rispaantumaan, mutta onhan niillä jo ikääkin: bongasin itseni vuoden 1995 Pariisin-reissun valokuvista nämä turkoosit kaunottaret luisevien kinttujeni jatkeena. (Vaikuttavaan ja kovin tyylikkääseen matkagarderoobiini kuuluivat kuvien perusteella myös Leviksen viisnollakköset, siniset Lennon-lasit, pussittavat farkkushortsit, susiruma Kenzon jättiteeppari, valikoima kammottavia neuleita ynnä liian lyhyitä toppeja ja PYÖRÄILYSHORTSIT, tennissukkia tietenkään unohtamatta.) Enkä minä ole näiden Birkenstockien ensimmäinen omistaja, vaan vasta toinen, joten ostovuosi ajoittunee 90-luvun alkuun. Minun jälkeeni sandaaleja käytti vielä pikkusiskoni ja viime vuodet ne ovat olleet äidillä ulkohommissa. Laatu on näissä todistettavasti kohdallaan!

 Melkein evakuoin ne mukaani.

Vanhoja kuvia lehteillessäni totesin, etteivät nämä turkoosit popot toki olleet viimeiset Birkenstockini: näitä seurasivat vielä ainakin keltainen ja musta pari. 

90-luvun ihmeet eivät tähän loppuneet, sillä kirpparin rekissä roikkui tänään sievästi pari 516-mallin Leviksiä (se Beverly Hills 90210-malli) hintaan 3,90. Pakkohan ne farkut oli ostaa mukaan. Ysäribileitä tiedossa? Nyt mulla ainakin olisi asu valmiina, sillä myös yllämainittu Kenzon teepaita on jostain käsittämättömästä syystä edelleen tallessa.

Salaputiikki @ Toivolan Vanha Piha

Yksi tämän kesän ihanimmista löydöistä on Salaputiikki Toivolan Vanhassa Pihassa. Salaputiikki on kiehtova yhdistelmä kotimaista designia ja vintagea.

 Valikoimassa on aarteita mm. Uhana Designilta, Poola Katarynalta ja Muka valta. Varsinkin koruvalikoima on tutustumisen arvoinen!

 Kaikesta ihanasta ostoskassiin valikoitui lopulta Muka van tuubihuivi syksyä varten.

 Sisko osti koruja, mm. tämän Yo Zenin joutsenriipuksen ketjussaan.

Salaputiikki on auki vielä ensi viikon ja sen jälkeen valikoimiin voi tutustua muutamassakin paikallisessa tapahtumassa syksyn mittaan.

Puukenkäretroa

Kun ruotsalaiset Swedish Hasbeens-puukengät tulivat markkinoille ja suuren yleisön tietoisuuteen viitisen vuotta sitten, minäkin ihastuin.

Joka kesä harkitsin puukenkien ostoa, mutta koska niitä ei koskaan tullut livenä vastaan yhtään missään, en sitten viitsinyt lähteä koettamaan onneani netin kautta.

 Tänä kesänä puukenkäkuume iski jälleen, aiempaa voimakkaampana ja parin-kolmen viikon tuskastelun jälkeen (mikä malli ja ennenkaikkea mikä väri) klikkailin lopulta tilaukseni verkkokauppaan.

 Jännityksellä odotan, millaiset sklobot jalkoihini saan! Pidetään peukkuja, että Braided High - se alkuperäinen 1970-luvun malli - käy kapoisiin jalkateriini ja kokokin olisi oikea, jotta tänä kesänä viimein pääsisin kävellä kopsuttelemaan puukengissäni. Puhumattakaan siitä, että ihanat 70-luvun kesämekkoni ja se uusin vintageostokseni, kukallinen hippihame, saisivat kaverikseen arvoisensa jalkineet!

Nämä ihanat kuvat ovat Swedish Hasbeensin vuoden 2009 lookbookista. Sokerina pohjalla on tuo retroakin retrompi Volvo, jollainen perheelläni oli, kun olin pikkuvauva. Farkunsinisenä tosin!

Hellepäivän ompeluksia

Eilen ukkosmyräköiden välissä poljin järven toiselle puolelle SPR:n kirpparille hypistelemään kankaita. Mukaan tarttuivat 70-luvun ohuet puuvillaverhot ja perhoskuvioinen pöytäliina.

Pääsin kuivana kotiin ja ompelukone surahti heti käyntiin. Siskolle syntyi laskoshame. Kangastilkku ja vetoketju maksoivat yhteensä 60 senttiä, joten ei paljoa pelottanut kangasta leikellä. Ja kiva tuli, vaikka itse sen sanonkin:

 Itselleni ompelin 60-luvun tyylisen hellemekon ja jämäpalasta vielä huivin. Kangasta oli sikäli hankala ommella, sillä se koostui kapeista sivuverhoista, joita oli kolme kappaletta. Paloja yhdistelemällä sain kuitenkin kasaan vilpoisan ja mukavan asun:

 Nyt on jo kauhea hinku raidaamaan keskikaupungin kirppareiden kangaslaareja. Lisää mekkoja ja hameita helteisiin!

Big Wheels 2014 & Savo Vintage

Viime viikon lauantaina Pieksämäellä järjestettiin vintageautojen kokoontumistapahtuma Big Wheels, ja mekin huristeltiin paikan päälle ihmettelemään autoja, kauniita asuja ja yleistä vilskettä.

 Hellettä piisasi ja aika pian korot oli vaihdettava mukavampiin tennareihin.

 Nähtävää oli paljon, autoja oli paikalla valtava määrä.

Savo Vintage -messut olivat ihan oma lukunsa, olisin voinut kierrellä rekkejä loputtomiin mutta sisätiloissakin oli jo niin kuuma että ostoskassiin päätyi (miehen helpotukseksi) vain  ihana kotimainen 70-luvun maksihame.

Kuuma sää uuvutti meidät, joten vaihdoimme ylle treenikamat ja ajelimme Suonenjoelle fribaamaan. Mukava pikku road trip!

1940- ja 50-lukujen uimapukuja

Ennen oli kaikki paremmin, vai mitä? Ainakin uimapukuosastolla:

 1940- ja 50-luvuilla uimapuvut ja bikinit olivat malliltaan paljon imartelevampia kuin nämä nykyiset minibiksut, jotka rehellisesti sanoen sopivat suunnilleen 2 prosentille populaatiostamme. Isoäitiemme aikaan uima-asut valmistettiin muutenkin sopimaan tavallisille naisille, nykyään kai halutaan myydä mielikuvaa ja kaupat pullistelevat vain superhoikille, tiukoiksi treenatuille naisille passeleita bikineitä. Hyvin istuvaa uima-asua saa etsiä kissojen ja koirien kanssa erikoisliikkeistä ja maksaa siitä pienen omaisuuden, tai tyytyä edullisempiin mutta kitsaasti kangasta käyttäen valmistettuihin bikineihin (ja luikkia sitten kiireen vilkkaa järveen peläten joka hetki jommankumman osan tai pahimmassa tapauksessa molempien huuhtoutuvan yltä aaltojen mukana - näin ainakin omalla kohdallani). Itse pidän vaihtelusta ja inhoan kostean uimapuvun pukemista, joten käytössä on aina vähintään kaksi uima-asua. Tämä luonnollisesti asettaa rajoitteita kalliimpien uimapukujen ostamiselle.

Tai sitten voisin neuloa oman:

Mahtaisikohan onnistua?

Kuvat tällä haulla.