Heippa taas! Näköjään postailen n. kahden kuukauden välein, mutta väliäkös sillä. Työt ja muut harrastukset ovat viime aikoina vieneet mennessään, ja bloggaaminen on jäänyt tyystin. Muiden blogeissa käyn kyllä inspiroitumassa säännöllisesti, pitkät bussimatkat työpaikalle ovat oiva tilaisuus siihen. Näin joulun alla sitä kuitenkin haluaa laittaa omaakin kotia sievemmäksi ja tallentaa tänne bloginkin puolelle valmistautumista ensimmäiseen jouluun tässä talossa.
Kuusenoksasta on muodostunut jo perinne: haen sen lähimetsästä aina marras-joulukuun taitteessa. Siihen ei koristeita ripustella, se saa olla kaunis kaiksessa yksinkertaisuudessaan.
Toinen tunnelmanluoja on ehdottomasti takka, joka pöhisee meillä joka päivä ihan käytännön syistä - osa talosta lämmitetään sen tuomalla energialla. Tämä ei vähennä takan viehätystä tippaakaan, vaan töistä tullessa on mukava pitää pieni rentoutumishetki tulisijan äärellä, nostaa villasukkajalat sohvalle ja nautiskella kaikessa rauhassa kupponen teetä.
Takan syvennyksestä tuijottaa tuimasti taidemuseosta ostamani neuvostoliittolainen pöllö, jonka nimesin Urhoksi. Uskottelemme itsellemme, että pöllö vartioi takkatulta, mutta tosiasiassa sen tiukka katse kohdistuu sohvalla rötkyilijöihin. Etsimme jonkin aikaa oikeanlaista asukkia ylimmäksi valvojaksi ja sovittelimmekin siihen monenlaisia esineitä, mutta Pärnun Uue Kunsti Museeumin kaupan hyllyssä nököttäneen Urhon nähtyäni tiesin heti, missä sen oikea paikka on.
Tästä se taas lähtee, joulunodotus.
