Lupiinien aikaan

Lupiinit kukkivat parhaillaan ja tuovat mukanaan juhannusfiiliksen - juuri sopivasti, onhan juhannusviikko. Omassa pihassa lupiineja kasvaa valtoimenaan, joten niitä harventaessani poimin muutaman maljakkoon olohuoneen kaunistukseksi.

Kissat ovat vallanneet uudet nojatuolit, onneksi niitä on kaksi niin molemmille on oma torkkupaikka.

Tänään söin ensimmäiset kotimaiset mansikat, nautin auringonpaisteesta, pukeuduin shortseihin ja sain niskaani kylmän sadekuuron. Suomalainen kesäkuu juuri sellaisena kuin pitääkin.

Lisää kierrätyslöytöjä

Voi miten ihminen on mielissään löydettyään 1950-luvun piirongin 25 eurolla Tori.fi:stä ja vieläpä tästä ihan läheltä. Kaunottarelle oli kaavailtu paikkaa takan vierestä, tauluhyllyn alta ja passelisti se siihen sujahti heti paikalla. Tiikkikansi ja vastikään vaaleanvihreäksi maalattu seinä täydentävät kivasti toisiaan.

Piirongin asukkaaksi olemme kaavailleet stereoita. Ehkä. Toisaalta sinne mahtuisivat näppärästi kynttilänjalat, servietit ja kaikenlainen kattaustavara. 

 Pieni maljakko löytyi paikalliselta kirpparilta ja komeasti auennut unikko yllärinä omasta puutarhasta. Sattumalta piirongin kannelle osunut kirja unohtui siihen yökylään saapuneelta siskolta - hauska täydennys pikku asetelmalle.

Tykkään.

Uudessa kodissa

Ei meidän näin pian ollut tarkoitus uutta kotia ostaa. Vaan vihreä puutalo kolahti kerralla, ja se oli sitten menoa. Reilu viikko takaperin kannoimme tavaramme sisään ja aloimme pyöritellä huonekaluja. Pikkuhiljaa pahvilaatikkotivoli alkaa olla ohi ja kamppeet löytää paikkansa.

Muutamia hankintojakin on pitänyt tehdä, kas kun kerrostalokolmiossa oikein sopivasti majailleet huonekalut eivät tahtoneet uusiin neliöihin ihan riittää. Uutena olemme ostaneet vain yhden kattolampun ja Ikean maton, kaiken muun olemme hommanneet kierrätettynä tai peräti lahjoitettuna.

Askon 50-luvun lepotuolit löytyivät Tori.fistä paikallisen artesaaniopiskelijan kauniiksi kunnostamina hyvin edullisesti. Valkoinan pöytä ja punainen pullo ovat kirpparilöytöjä, valkomusta matto on peräisin lapsuudenkodistani.

 Paperipallot ovat viikonlopun tupareiden jäljiltä vielä roikkumassa siellä täällä, ne olisi tarkoitus siivota varastoon kunhan viitsin kiipeillä.

Patinoitunut kiikkutuoli oli oranssi entisessä kodissamme, mutta nyt halusin kunnostaa sen ja maalasin keinuvanhuksen samalla mustaksi.

Mauno Annikki ja Saimi haettiin vanhempieni luota toissailtana ja kissireppanat olivat aika ihmeissään, kun vieraasta paikasta löytyi tuttuja tavaroita. Saimi meni hetkeksi paniikkiin ja alkoi läähättää, pieni raasu. Misset seuraavat meitä edelleen tiiviisti mutta alkavat hiljalleen tottua uuteen ympäristöön ja muutama mieluinen torkkupaikkakin on jo löytynyt.

Muutto sujui mallikkaasti, koska meillä oli reipasta väkeä auttamassa. Kiitos siis teille, rakkaat!

Parsaresepti

Ah, parsa-aika. Jos jonkinmoista parsareseptiä on tullut testailtua huhti-toukokuun aikana, ja paras on ainakin omasta mielestäni se yksinkertaisin ja helpoin: uunissa paahdetut vihreät parsat.

Homma menee näin:  Huuhtele parsat huolella ja katkaise juurta pari senttiä pois. Ei tarvitse kuoria. Asettele parsat uunipellille, valele niitä reilusti oliiviöljyllä ja ripottele päälle hieman mustapippuria ja runsaalla kädellä sormisuolaa. Paahda uunissa 225 asteessa kymmenisen minuuttia. 

Nuput pääsevät jopa hieman friteerautumaan, herkullista! Parsojen kaveriksi sopii kepoinen roseeviini, männäviikolla testaamani Deep Roots oli oikein makoisaa.

Parveke valmiina kesään!

Eilen panin viimein hihat heilumaan parvekkeella. Imuroin, pesin lattian ja pyyhin pinnat. Tuuletetut istuinpäälliset ja vaaleanlila huopa löysivät jälleen paikkansa ja asettelinpa parvekkeelle muutamia istutuksiakin.

Saimi tutkii magnoliaa, joka kukkii jo!

Kissaperheessä välttämättömiä ovat myrkyttömät kasvit, joita ovat mm. laventeli, orvokit, magnolia ja alppiruusu.

Alppiruusu on jo nupullaan.

Tähkälaventelit ja orvokit kukkivat jo täyttä päätä. Parveke tuoksuu laventeli ja myös koivu - pihakoivut kun ovat jo vaaleanvihreällä lehdellä!

Kyllä nyt kelpaa taas juoda aamukahvinsa parvekkeella!

Pussukka

Marimekon laukut ovat mulle Se Juttu. En ole koskaan ymmärtänyt satojen eurojen merkkilaukkujen päälle, enemmän arvostan laatua ja käytännöllisyyttä, jota saa kyllä pienemmälläkin rahalla. Marimekon laukuissa hinta ja laatu kohtaavat mielestäni juuri passelisti, eikä tämä viimeisin hankintani, Pussukka, ole poikkeus.

Pussukka on juuri oikean kokoinen moneen tarkoitukseen: se kulkee matkassani isomman laukun uumenissa, jolloin löydän sieltä helposti minulle tärkeät pikkuesineet: kynän, huulikiillon, allergialääkkeet, kameran vara-akun, muistikortin tai vaikkapa kauppalapun. Pieni nahkalaukku taipuu myös iltamenoon: tässä taannoin se kävi seuralaisenani teatterissa kätkien sisälleen kaiken tarpeellisen. Lyhyt nahkahihna on kätevä, sillä se mahdollistaa tarvittaessa sekä skumppalasin että kahvikupin pitelyn samanaikaisesti!

Toisin sanoen aivan loistava monikäyttölaukku.

Oodi lempihuoneelle

Makuuhuone on lempitilani tässä asunnossa. Siellä on rauhallinen tunnelma, sopivan viileää ja uuden sängyn ansiosta myös taivaallista nukkua. Mainittakoon nyt vielä, että huoneen sisustukseen olen kodissamme tyytyväisin.

Raidallinen torkkupeitto on uusi, neuloin sen valmiiksi hieman ennen vappua. Paksu puuvilla on lämmintä ja pehmoista (parit koetorkut on jo otettu) vaikkakin aika painavaa. Luonteva paikka peitolle löytyi tuosta sängyn jalkopäästä, siitä se on helppo kiskaista kintuille viileämpinä kesäöinä, kun täkit ovat varastossa ja nukumme pelkkien pussilakanoiden alla.

Ikivanha Domus-tuoli palvelee hieman rähjäisenä mutta rakkaana lukunurkkauksessa sekä kissojen päiväunipaikkana. Kulunut puu tuntuu yllättävän pehmeältä niin ihmispyllyn kuin matikaistenkin turkkien alla.

Niin ja uusi yöpöydän valo! Tai uusi ja uusi - tämä lienee 1950-luvulta ja peräisin vanhempieni varastosta, vaan eikös ole aika trendikäs messinkiosineen kaikkineen? Lasikupu oli alkanut hassusti lenkottaa vuosikymmenien mittaan mutta isäni korjattua sen söpö pikku lamppu sai kodin meiltä. Nyt vain pidän sormia ristissä, etteivät kissat kaada sitä leikeissään!

Makuuhuoneessa kiteytyy hyvin sisustustyylimme: Sisustusklassikoita, moderneja muotoja, vintage-löytöjä ja Ikeaa. Värimaailma koostuu pääosin mustasta, valkoisesta ja harmaasta, mutta mukana on aina jotain tehosteväriä, makuuhuoneemme rauhalliseen tunnelmaan valitsimme rauhallisia violetin ja liilan sävyjä. 

Kuvissa vilahtelee myös talvella pehmeän vaaleanharmaaksi maalaamani seinä, jonka sävyt muuttuvat kauniisti kevään kirkkaassa valossa. Olen hurjan tyytyväinen valintaani.

Makuuhuoneen pikku matto on myös lunastanut paikkansa: se on helppo pestä kuudessakympissä ilman muodonmuutoksia karvakavereiden oksennettua railakkaasti sen päälle - mikä siinä onkin, että aina matolle?!

Ja last but not least: tuo tammiparketti! Löytyyhän se kotoamme joka huoneesta, mutta makuuhuoneen selkeydessä se pääsee oikeuksiinsa. Ei varmaan kulu päivääkään ilman, että ihastelisin sen kauniisti patinoitunutta pintaa ja lämmintä sävyä.

Taidan mennä ottamaan torkut.