Kuu, usva ja rantakoivu

Oltiin viikonlopun vietossa anoppilassa. Syksy on jo ilmassa, lämpimässä auringonpaisteessa käy viileä tuuli. Iltaisin järveltä nousee usvaa jonka läpi kalpean kuun valo siivilöityy. Saunan jälkeen istuin rapulla kuuntelemassa pimeydestä kantautuvia vesilintujen ääniä.

Viikonlopun viimeisiä tunteja viedään jo, taidan ottaa seurakseni sohvalle tekeillä olevan norjalaisneuleen, viinilasin ja villasukat. Clint Eastwood-leffakin alkaisi sopivasti.

Asuntomessupoimintoja: Ihanat ideat

Joo, Jyväskylän Asuntomessut sulki ovensa jo kuukausi takaperin. Syksyn tullen elämä siirtyy kuitenkin enemmän sisätiloihin ja sisustus kiinnostaa paljon enemmän kuin helteiden aikaan. Selailin asuntomessukuviani ja päätin lisätä muutaman inspiroivan idean tänne blogiinkin.

Tässä on hauskasti toteutettu infotaulu kotiin. Ja saahan siihen viherkasvinkin kiinni... Toisekseen seinän väri tässä kuvassa on täydellinen!

 Korituolit ihastuttavat! Ne ovat ajattomia ja kauniita, sekä usein myös kotimaisia. Tässäkin kuvassa katse etsiytyy myös seinään, mihin on asennettu upea harmaa laatta. Metallikori tyynyineen on myös kiva ja kodikas yksityiskohta.

 Lastenhuoneen asukkaille teltta on varmasti ykkösjuttu! Itsekin teki mieli mönkiä sisään hyvän kirjan ja taskulampun kanssa.

 Hauska viinipulloteline ja kauniisti viimeistelemättön ruokailuryhmä harmaata taustaa vasten miellyttää silmääni kovasti.

Kotimaisen Be Designin peurahylly löytyi useammastakin kohteesta, enkä ihmettele. On se upea!

 Parveke-ideoita: pölkkyjä, taljoja, lyhtyjä. Kokonaisuus puhuttelee varsinkin näin syyskuun lämpiminä ja pimeinä iltoina.

 Tällaiset yrttihyllyt minäkin haluan ensi kesäksi nikkaroida!

 Mielettömän hieno lamppu ja tämän hetken lempivärini sisustuksessa: mustainen ja valkoinen maustettuna kirkkaankeltaisella.

 Omaan kotiin on kylppäriremontti tehty tuoreeltaan omien toiveiden mukaisesti, joten kameralle ei tallentunut montaakaan kylpyhuonekuvaa. Tästä kauniista marokkolaishenkisestä laatasta oli kuitenkin otettava kuva!

 Kierrätysideoista löytyivät jälleen suosikkini. Keltaisella verhoiltu tuoli, kepeä taideteos seinällä ja rouheankaunis pöytä kynttelikköineen kirvoittivat monta huokausta. Tämän nurkan haluaisin omaan kotiin! Tuolin nurkkaa somistaa vielä pieni pitsiliina, niin söpöä!

 Hetekasta tehty lammas ihastutti parvekkeen seinäkoristeena. Hauska idea!

Kotona on tuloillaan muutama pieni projekti, joihin sain jo hyvin inspiraatiota näistä kuvista. Lisää tuonnempana!

Viikon lempiasusteet ja kissanomistajan arki

Syyskuun kirpeät aamut ja lämpimät, aurinkoiset päivät ovat täällä! Inventoin lankavarastoani samalla kun siirsin hellevaatteita odottamaan ensi kesää ja käteeni osui kerä Semillaa kirkkaassa pihlajanmarjanpunaisessa. Langasta syntyi parissa tunnissa ohut pipo, juuri sopiva alkusyksyn viileneviin keleihin. 

Nappasin myssystä kuvia lempikynsilakan ja Muka van suosikkihuivin kanssa.

 Pikku linssiluteet ovat aina paikalla, kun mihin tahansa asetetaan jotain kivaa ja villaista, minkä päälle voi käydä lepäilemään:

 Just kun hätistin Saimin myssyn päältä (huomaa loukkaantunut ilme)...

 ... paikan valtasi Mauno Annikki päättäväisen näköisenä.

M.A. ei suostunut siirtymään pehmoisten asioiden päältä ennen seuraavaa ruokailua (pipo ja huivi on nyt kuorrutettuna valkoisilla mahakarvoilla) ja kynsilakkapullokin katosi Saimin leikkeihin. Se niistä asusteista...

 ♥

Syyskengät!

Hankin kesällä ensimmäiset Swedish Hasbeens-puukenkäni, eikä paluuta ollut. Ne ovat niiiiin mukavat jalassa! Syksyksi oli sitten pakko saada ryhdikkäät mutta mukavat nilkkurit (edelliset, kuutisen vuotta kauniisti ja ahkerasti palvelleet alkavat hajota atomeiksi) ja ensimmäisenä mieleen tulivat tietenkin nuo ruotsalaiset puukengät. Alesta löytyi sopivasti koossani Chelsea High -bootsit mustana:

Tänään kengät sitten saapuivat ja rakkauttahan se oli ensi sovituksella. Niin kauniit! Nahka on sen verran kovaa että olen marssinut koko illan ympäri asuntoa sen pehmittämiseksi, mutta uskon sen muotoutuvan nopeasti, kuten kävi sandaalienkin kanssa. Lesti on tuttuun tapaan supermukava. Jotenkin nyt on sellainen kutina, että näistä nilkkureista tulee suosikit pitkäksi aikaa!

Kuva

Eteisessä nyt

Eteisessä näyttää viimein valmiilta, nyt kun seinän tyhjä kohta on täytetty.

 Mustavalkoinen väritys ei ole vieläkään menettänyt viehätystään silmissäni. Varsinkin yhdistettynä tammiparkettiin ja pieniin väripilkkuihin kokonaisuus tuntuu raikkaalta ja selkeältä.

 Olisihan tuota arkirealismia voinut vähän siivota pois silmistä näihin kuviin: kahvakuulat, ovensuussa roskiin viemistä odottavat risat hyllyt ja linja-auton käytävämatosta puolihuolimattomasti leikattu kurastoppari oven edessä eivät ainakaan tee eteistä tyylikkäämmäksi...

Kässäkerho kokoontui!

Kässäkerho kokoontui ensimmäisen kerran meillä lauantai-iltana. Idea kerhosta syntyi sattumalta, kun mietittiin kerran porukalla, mitä käyttämättä jääneillä kangaspaloilla voisi tehdä. Näitä paloja kun jokaisen sisustajan ja kässäharrastajan nurkista löytyy erinäisiä määriä muutamasta muovikassillisesta autotalliin ulottuvaan kaikenkattavaan valikoimaan (erään anonyyminä pysyttelevän aviomiehen suunnattomaksi riemuksi, hehe). Päätimme siis kirjaimellisesti lyödä hynttyyt yhteen ja inspiroitua porukalla materiaaleista ja vaihtaa samalla vinkkejä, antaa neuvoja puolin ja toisin sekä tietenkin istua iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä.

Kissoja luonnollisesti kiinnosti rapisevat paperit, joiden sisältä paljastui kivoja lankarullia ja muita tykötarpeita. Kankaat oli myös nuuhkittava huolellisesti ja siroteltava valikoituja karvoja joukkoon.

 Ruoasta, joka koostui intialaisista herkuista ja isosiskon tekemästä ihanasta jälkkäristä (mustaherukkarahkaa ja ohuita pannulla paistettuja keksejä) ei harmittavasti jäänyt muistikortille mitään olennaista huolimatta herkuttelun tärkeästä osasta illanvietossa. Syntyneistä käsitöistä sen sijaan löytyy enemmän kuvia:

Isosisko loihti vanhoista farkuista, kansallispukukankaasta ja mieheni isotädin pitsiliinoista kaksi kaunista laukkua itselleen ja tyttärelleen:

Äitini suristeli vanhoista lakanoista paksuja, pehmeitä alustoja löytöeläinkodin kissoille ja koirille.

Minäkin inspiroiduin farkuista ja pitsiliinoista ja tein pikkusiskolle shortsit:

 Shortseista tuli niin kivat, että sunnuntai-iltana oli tartuttava ompelukoneeseen ynnä neulaan ja lankaan. Jospa vielä tulisi sen verran lämpimiä päiviä että pääsisin ulos asti uusissa shortseissani!

Kässäkerhon seuraava kokoontuminen lienee vielä tänä syksynä, minä jo odottelen innolla uusia ideoita!

Muka vaa

Syksyn lempivaatteet tulevat tässä:

Rento mekko ja muhkea huivi ovat kotimaista Muka vaa, löytöjä Salaputiikista. Mekko on valmistettu paksusta trikoosta ja siinä jaksaa istua vaikka koko päivän. Koko on näköjään minulle hiukan reilu lantion seutuvilta (kuvista huomasin) joten taidan tehdä pienet sisäänotot sivusaumoihin. Laadukas design ja erinomainen työn jälki sallivat pienet muutokset, sillä tästä mekosta haluan vakkarivaatteen vuosiksi. Alaosa istuu napakasti ja saa väljemmän yläosan laskeutumaan rennon pussimaisesti. Tykkään!

Puuvillainen huivi on näihin viileneviin loppukesän ja alkusyksyn keleihin passeli, koska se lämmittää mukavasti mutta ei ole liian kuuma.

Taidan jumittaa näissä koko syksyn.