Kässäkerho kokoontui ensimmäisen kerran meillä lauantai-iltana. Idea kerhosta syntyi sattumalta, kun mietittiin kerran porukalla, mitä käyttämättä jääneillä kangaspaloilla voisi tehdä. Näitä paloja kun jokaisen sisustajan ja kässäharrastajan nurkista löytyy erinäisiä määriä muutamasta muovikassillisesta autotalliin ulottuvaan kaikenkattavaan valikoimaan (erään anonyyminä pysyttelevän aviomiehen suunnattomaksi riemuksi, hehe). Päätimme siis kirjaimellisesti lyödä hynttyyt yhteen ja inspiroitua porukalla materiaaleista ja vaihtaa samalla vinkkejä, antaa neuvoja puolin ja toisin sekä tietenkin istua iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä.
Kissoja luonnollisesti kiinnosti rapisevat paperit, joiden sisältä paljastui kivoja lankarullia ja muita tykötarpeita. Kankaat oli myös nuuhkittava huolellisesti ja siroteltava valikoituja karvoja joukkoon.
Ruoasta, joka koostui intialaisista herkuista ja isosiskon tekemästä ihanasta jälkkäristä (mustaherukkarahkaa ja ohuita pannulla paistettuja keksejä) ei harmittavasti jäänyt muistikortille mitään olennaista huolimatta herkuttelun tärkeästä osasta illanvietossa. Syntyneistä käsitöistä sen sijaan löytyy enemmän kuvia:
Isosisko loihti vanhoista farkuista, kansallispukukankaasta ja mieheni isotädin pitsiliinoista kaksi kaunista laukkua itselleen ja tyttärelleen:
Äitini suristeli vanhoista lakanoista paksuja, pehmeitä alustoja löytöeläinkodin kissoille ja koirille.
Minäkin inspiroiduin farkuista ja pitsiliinoista ja tein pikkusiskolle shortsit:
Shortseista tuli niin kivat, että sunnuntai-iltana oli tartuttava ompelukoneeseen ynnä neulaan ja lankaan. Jospa vielä tulisi sen verran lämpimiä päiviä että pääsisin ulos asti uusissa shortseissani!
Kässäkerhon seuraava kokoontuminen lienee vielä tänä syksynä, minä jo odottelen innolla uusia ideoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti