Mmmm..... marjapiirakkaa

Eilen tuli vieraita ja päätin pitkästä aikaa tehdä mamman mustikkapiirakkaa. Mustikoita olikin pakkasessa hintsusti, mutta jatkoin vadelmilla. Ja hyvää tuli!

Ohje on ihan perinteinen:

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

150 g sulaa voita

Sekoita voi ja sokeri. Lisää sitten muut aineet ja taputtele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:

1 purkki kermaviiliä

1 muna 

1 tl vaniljasokeria

½ dl sokeria

4-5 dl marjoja

Kippaa marjat piirakkapohjan päälle ja levittele tasaisesti. Sekoita sitten muut täytteen aineet keskenään ja kaada soosi marjojen päälle ja tasoittele sopivaksi.

Paistetaan n. 40 minuuttia 200-asteisessa uunissa keskitasolla. 

Anna jäähtyä ainakin tunti ennen tarjoilua. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä jääkaappikylmänä!

Kun yrittää ottaa sisustuskuvia...

... käy näin:

Yritin mallata vanhaa Marimekon kerniliinaa ruokapöydälle ja ottaa kuviakin nähdäkseni onko liina ihan karmean näköinen punaisen seinän parina, kun Mauno Annikki halusi osallistua. 

 Hyppy pöydälle, liinan tutkiminen ja sitten kissatuijotus:

 Mamma oli tässä vaiheessa jo unohtanut seinän ja yritti tarkentaa kameraa pikkukaveriin.

 Tämä kuva puolestaan selittää ruokapöydän ympärillä olevien tuolien naarmuisen kunnon:

Pöytäliina ja seinä jäivät kirjaimellisesti taka-alalle ja muistikortille tallentui enimmäkseen kattimeininkiä. Ehkä huomenna palaan asiaan toivottavasti myös paremmassa valossa...

Burgundia

Rakkauteni burgundinpunaiseen väriin ei ole laantunut syksyn ja talven mittaan tippaakaan. Pidän erityisesti burgundin yhdistämisestä pehmeään vaaleanharmaaseen.

Päivän asustus noudattelikin tätä linjaa:

 Rannekoru Hultquist, nahkavyö Maison Scotch, kynsilakka Essien sävy Wicked ja villahuivi Benetton.

Ja tältä ei tässä talossa vältytä millään:

Kissat tarkistavat aina kaiken, mitä milloinkin asettelen esille!

Kermaista

Lempparit tänään:

Itse tehty kermanvärinen neulepaita ja karuskin samansävyiset nappikorvikset.

Ihanaa sunnuntaita!

Paluu vuoteen 1996

Yle Areenassa on tällä hetkellä nähtävänä ihan mahtava brittisarja: My Mad Fat Diary. Ensimmäisellä tuotantokaudella on kuusi jaksoa ja katsoin ne peräperää kahtena iltana.

Heti ensimmäisten minuuttien tunnelmat ja musiikki veivät minut suoraan teinivuosiini 90-luvulle ja nostalgiaryöppy itketti ja nauratti yhtä aikaa. Mieleen palasi asioita joita olin jo ehtinyt unohtaa. Hassua miten televisiosarjalla on sellainen vaikutus.

Lennonarskat, lahkeista ratkotut viisnollaykköset, paras ystävä joka fanitti Oasista, bänditeepparit ja flanellipaidat, cd-levyjen röykkiöt, hammasraudat ja päiväkirja, johon merkittiin huolella ja useimmiten kiihtyneessä mielentilassa ihastukset, pettymykset, teiniangstit ja julmettu määrä kirosanoja. Bileitä joihin varustauduttiin klönttikengillä, äidin vanhalla 60-luvun minihameella, viininpunaisella huultenrajauskynällä ja kreppiraudalla. Lukemattomat bändit, joiden keikalle pääseminen oli aina sillä hetkellä maailman tärkein asia.

Ja ihan paras kaveriporukka.

Suosittelen ehdottomasti, varsinkin teille ikätoverini ysärinuoret. Minä odotan jo malttamattomana kakkoskauden rantautumista Areenaan.

Kuvat

Talven ensimmäinen hiihtolenkki

Tätä on odotettu. Hiihtolenkkiä.

Jäälle oli vedetty latu, metsässä ei vielä lumenpuutteen vuoksi voi hiihtää. Jäälläkin lunta oli aika vähän ja viime talven viimeisellä lenkillä suksenpohjiin tarttunut töpöskä irtosi hyvin ladulle. Niin, hiihtohimoissani en vaivautunut edes huoltamaan suksiani. Ensi viikolla sitten...

Aktiivisen päivän aamupala

Kahvia. Itse puristettua appelsiinimehua. Ruisleipää avokadolla ja goudalla. Lempijogurttia.

Hyvin ravittuna hiihtämään ja kuntosalille!