Pari sanaa eteisestä

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on eteinen, josta oikeasti tykkään. Etenkin mieleistä on, että eteinen pysyy kutakuinkin siistinä, kenties avaruutensa ja tavaroiden niukkuuden vuoksi.

Tykkään siitä, kuinka valo kulkee tilojen läpi, olohuoneen pariovien kautta aina keittiöön saakka. Ja siitä, että porraskaiteelle voi unohtaa lempilaukkunsa ilman, että huone näyttää heti siivottomalta. 

Eteisen sisustukseksi valittiin vain muutamia lempitavaroita. Hayn musta Tray-pöytä on omiaan laskutasoksi avaimille ja muulle tärkeälle pikkusälälle, jonka ei halua päätyvän kissojen käpälien kautta lattialle. Linie Designin Asko Mixed -matto on parisen vuotta vanha ja edelleen loistokunnossa. Paksu villa on pehmeää ja lämpimän tuntuista, enkä siksi ihmettele yhtään kissojen mielihalua ottaa torkut juuri tällä matolla.

Parasta eteisessä on iso kaapisto. Se nielee oviensa taakse helkutinmoisen määrän takkeja, pipoja, hanskoja, huiveja, urheiluvälineitä ja miehen työkalukokoelman. Ilman sitä siisteyden vaikutelmaa olisikin aika hankala ylläpitää...

Tykkään myös eteisestä avautuvista näkymistä: kyökkiin (joka ei tosin ole aina näin siisti)...

... ja olohuoneeseen.

Valmista eteisessä ei ole vieläkään, sillä lyhdyn asuttamaan nurkkaan (lyhty on unohtunut sinne joulun jäljiltä...) toivoisin joskus saavani Hayn Hee Lounge-tuolin. Tai ehkä jonkun sievän vintage-lipaston?

Viime viikot Instagram-hetkinä

Blogi tuntuu hiljentyneen jotenkin täysin. Kamera on pysynyt työpöydän tuntumassa aika tiiviisti eikä inspiraatiota bloggaamiseen oikein löydy. Instagramiin tipahtelee sentään kännykkäkuvia aina silloin tällöin, joista näkyy, etteivät elämä eikä kiinnostuksen kohteet ole kuitenkaan mihinkään muuttuneet :)

Neulomista, kissoja, hiihtolenkkejä, kotoilua, vintagelöytöjä.

Olohuone joulukuun alussa

Heippa taas! Näköjään postailen n. kahden kuukauden välein, mutta väliäkös sillä. Työt ja muut harrastukset ovat viime aikoina vieneet mennessään, ja bloggaaminen on jäänyt tyystin. Muiden blogeissa käyn kyllä inspiroitumassa säännöllisesti, pitkät bussimatkat työpaikalle ovat oiva tilaisuus siihen. Näin joulun alla sitä kuitenkin haluaa laittaa omaakin kotia sievemmäksi ja tallentaa tänne bloginkin puolelle valmistautumista ensimmäiseen jouluun tässä talossa.

Kuusenoksasta on muodostunut jo perinne: haen sen lähimetsästä aina marras-joulukuun taitteessa. Siihen ei koristeita ripustella, se saa olla kaunis kaiksessa yksinkertaisuudessaan. 

Toinen tunnelmanluoja on ehdottomasti takka, joka pöhisee meillä joka päivä ihan käytännön syistä - osa talosta lämmitetään sen tuomalla energialla. Tämä ei vähennä takan viehätystä tippaakaan, vaan töistä tullessa on mukava pitää pieni rentoutumishetki tulisijan äärellä, nostaa villasukkajalat sohvalle ja nautiskella kaikessa rauhassa kupponen teetä.

 Takan syvennyksestä tuijottaa tuimasti taidemuseosta ostamani neuvostoliittolainen pöllö, jonka nimesin Urhoksi. Uskottelemme itsellemme, että pöllö vartioi takkatulta, mutta tosiasiassa sen tiukka katse kohdistuu sohvalla rötkyilijöihin. Etsimme jonkin aikaa oikeanlaista asukkia ylimmäksi valvojaksi ja sovittelimmekin siihen monenlaisia esineitä, mutta Pärnun Uue Kunsti Museeumin kaupan hyllyssä nököttäneen Urhon nähtyäni tiesin heti, missä sen oikea paikka on.

Tästä se taas lähtee, joulunodotus.

Happy Lights ja pala tv-huonetta

Meillä ei alakerran isossa olohuoneessa ole telkkaria ollenkaan, vaan se on pyhitetty seurustelulle, musiikin kuuntelulle ja lukemiselle. Yläkerran aula toimii tv-huoneena ja arkisempana oleskelutilana sekä mun lempparineulomispaikkana. Puikkojenkilistysnurkkaan piti saada vähän lisävaloa ja päädyttiin sitten ripustamaan verhotankoon Happy Lights -sarja.

 Olin ajatellut alunperin kokovalkoista valosarjaa, mutta liikkeessä yhä enemmän alkoi viehättää setti, jossa oli mukana myös muutama hopeanharmaa pallo. Sellainen lähti sitten kassan kautta mukaan ja kotiin päästyäni olin tyytyväinen valintaani: harmaa saa kauniin valaisimen nousemaan kivasti esiin silloinkin kun valot ovat sammutettuina.

 Tv-huoneen itämainen matto on vintagea 1960-luvulta ja kulkeutunut suvussa ensin vanhemmilleni ja nyt minulle. Matto oli 90-luvulla lapsuudenkodissani olohuoneen mattona ja muistona niiltä ajoilta löysin kirkkaanpinkin kynsilakkatahran - mitä luultavimmin minun tai siskoni jäljiltä, meillä kun oli tapana istua pehmeällä matolla katselemassa telkkaria ja huoltamassa kynsiä pyyhkeen päällä. Nähtävästi pyyhe ei sitten jollakin kertaa riittänyt maton suojaksi...

 Nahkasohva on mahtava kirpparilöytö: kotimainen, käyttämätön Laulumaan sohva irtosi SPR-kirppikseltä 200 eurolla. Tyynyjen välissä ei ollut edes leivänmuruja pölystä puhumattakaan ja nahka tuoksui niinkuin uudella nahalla on tapana. Tarkistimme valmistajan verkkosivut ja kyseinen malli on edelleen myynnissä, moninkertaisella hinnalla tosin. 

Nyt kelpaa neuloa nurkassa iltojen pimentyessä. Kynttilätkin on kaivettu jälleen esiin, elokuun iltahämärässä on tunnelmaa!

Kesälemppareita

 Joka kesä huomaan, että samat vaatteet, kengät ja asusteet pyörivät matkassa päivästä toiseen, vaikka kaapista löytyisi paljon muutakin. Tänä vuonna kunnon kesäpäivät ovat olleet vähissä joten harmikseni hellemekkojen käyttö on ollut olematonta. Eniten ulkoilutusta ovat saaneet farkut, mutta onpa ylläni ollut muitakin lemppareita:

Kuten Tomsit. Nämä pitsiversiot ostin alunperin työkäyttöön mutta ovatpa popot olleet jalassani melkein joka päivä, liekö syynä ahkapohjat ja hengittävä päällysmateriaali jotka takaavat parhaan mahdollisen käppäilymukavuuden?

Vintagemekko on viimekesäinen löytö tallinnalaiselta kirpparilta. Mekolle löytyy säännöllistä käyttöä pienistä juhlista työkeikkoihin. Marimekon nahkalaukkuja olen ylistänyt ennenkin, musta clutch on osoittautunut todelliseksi jokapaikan höyläksi ja konjakinruskea olkalaukku oiva kaveri kaupungilla.

Vihreän kaulakorun ostin viime talvena ja se toimii kesälläkin, piristäen kivasti valkoiset ja mustat t-paidat. Filippa K:n pellava-silkkipuseron alta pilkistävä vintagemekko on tuoreempia aarteita. Tänä kylmänä kesänä kerrospukeutuminen on ollut avainsana, lämmin pusero ja farkkutakki eivät olleet kuvaa otettaessa yhtään liikaa mekon päällä. Ja tuo punainen mokkalaukku, vintagea sekin, on kulkenut matkassani viime kesästä lähtien. 

Hännänhuippuna listallani on ihana Bless This Messin hame, joka sopii lähes minkä tahansa kanssa. Hame on uusin tulokas garderoobissani mutta käyttökertoja sillä on takana jo useita.

Vielä elättelen toiveita, että ilmat lämpiäisivät ja ne hellemekotkin pääsisivät käyttöön ja listani saisi jatkoa vielä parilla suosikilla. Peukut pystyyn!

Projekti

Mulla on tällä hetkellä työn alla kaunis wieniläistuoli, jonka bongasin kirppikseltä viidellä eurolla. Tuoli on tosi vanha, sen jalkakin lenkottaa vähän ja maalikerroksia on päällä useita.

Tuoli saa ylleen hionnan jälkeen muutaman kerroksen mustaa maalia ja lopuksi korjaan jalan, joka vaatii vain hieman liimaa. Olen ajatellut sijoittaa tämän kaunottaren työpisteelleni yläkertaan mutta ensimmäinen musta maalikerros sai minut harkitsemaan tuolin paikkaa jonnekin enempi näkyville. Mielessä väikkyy jopa kokonainen sarja vanhoja mustia wieniläistuoleja ruokailutilassa. Siinäpä olisikin keräämistä!

Toinenkin kerros maalia on äsken sipaistu vanhuksen pintaan ja nyt odotellaan pari päivää kunnollista kuivumista. Sitten pääsen sovittelemaan istuinta eri huoneisiin!

Puutarhaintoiluja

Avoimet puutarhat -päivän puitteissa täällä Laukaassakin oli tarjolla kukkaloistoa. Rakkaudella hoidettu piha Arwidssonintiellä on puutarhaintoilijan unelma: kymmeniä erilaisia kukkia, kasveja, pensaita ja puita, pieniä salaisia sopukoita jonne istahtaa nauttimaan kupponen kuumaa sekä kaikkialla leijuva ihana tuoksu.

Kuvat eivät tee millään oikeutta tälle puutarhalle, mutta laitetaan silti muutama eetteriin:

Viherpeukalona olen täysi noviisi enkä tunnistanut suurinta osaa puutarhan kasveista, mutta onneksi mukana ollut isosisko ja jälkikasvunsa ovat enemmän asiaan vihkiytyneitä ja opastivat tolloa kasvien tunnistamisessa sekä toppuuttelivatkin vähän - minä olin jo hyökkäämässä taimitarhalle siltä seisomalta.

Inspiraatiota tämä pikku ekskursio tarjosi roppakaupalla. Näin upea puutarha on vuosien - ellei vuosikymmenien - uurastamisen tulos joten projektia olisi tiedossa pitkälle tulevaisuuteen. Ensi keväälle mielessä onkin jo pari ideaa, tänä kesänä on vielä tyydyttävä rapsuttelemaan jo olemassa olevia kukkapenkkejä ynnä laatimaan pihasuunnitelmaa siskontytön suosiollisella avustuksella.

Intoa mulla ainakin on, taidot toivottavasti karttuvat puutarhavuosien varrella!