Synttärityttö

Vappupäivänä tasan kuusi vuotta sitten putkahti kolme söpöä pikkukissaa maailmaan. Kaikki karvakaverit saivat kodin läheltä toisiaan, Mauno Annikki meiltä ja kaksi muuta siskojeni perheistä.

Neitimme rakastaa naksuja, lintujen vahtaamista ikkunasta, hiiruleikkiä ja suukottelua. Mauno Annikki ei nau'u, vaan väkättää. Usein asia on naksupoliittinen, tai moitiskelua liian pitkään omilla teillään viihtyneelle palvelusväelle. Imuri on Maunon arkkivihollinen. Hiustenkuivaaja (a.k.a. ilmavoimat) on myös kissan mielestä kammottava, sen edesottamuksia mamman pään ympärillä seurataan tarkkaavaisen huolestuneena turvallisen välimatkan päästä. Käynnissä olevan imurin vyöryessä paikalle henkistä kanttia mitataan hetki, jonka jälkeen vetäydytään suosiolla yleensä parvekkeelle. Kostoisku (sähinää, kynsäisyjä) seuraa, kun imuriparan virta on sammutettu. Joskus attentaatti suoritetaan suoraan päämajaan eli siivouskaappiin.

Kotiin on aina ihana tulla kamalankin päivän jälkeen, kun eteisessä odottaa pikku ystävä. Joka ensin tosin motkottaa mutta heltyy silitysten jälkeen antamaan suukkoja. Mauno Annikki viihtyy lempi-ihmistensä sylissä ja ihan parasta ajanvietettä minulle onkin neuloa sohvannurkassa kissa kainalossa.

Meillä on myös toinen pikkukaveri, Saimi-kissa, joka on muutaman kuukauden nuorempi. Neidit eivät ehkä ole parhaita ystäviä keskenään, mutta tykkäävät nukkua lähellä toisiaan ja leikkivätkin joskus yhdessä.

Onnea paljon karvakamuni, toivottavasti meillä on vielä monen monta yhteistä vuotta tiedossa!