keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Paluu vuoteen 1996

Yle Areenassa on tällä hetkellä nähtävänä ihan mahtava brittisarja: My Mad Fat Diary. Ensimmäisellä tuotantokaudella on kuusi jaksoa ja katsoin ne peräperää kahtena iltana.
Heti ensimmäisten minuuttien tunnelmat ja musiikki veivät minut suoraan teinivuosiini 90-luvulle ja nostalgiaryöppy itketti ja nauratti yhtä aikaa. Mieleen palasi asioita joita olin jo ehtinyt unohtaa. Hassua miten televisiosarjalla on sellainen vaikutus.


Lennonarskat, lahkeista ratkotut viisnollaykköset, paras ystävä joka fanitti Oasista, bänditeepparit ja flanellipaidat, cd-levyjen röykkiöt, hammasraudat ja päiväkirja, johon merkittiin huolella ja useimmiten kiihtyneessä mielentilassa ihastukset, pettymykset, teiniangstit ja julmettu määrä kirosanoja. Bileitä joihin varustauduttiin klönttikengillä, äidin vanhalla 60-luvun minihameella, viininpunaisella huultenrajauskynällä ja kreppiraudalla. Lukemattomat bändit, joiden keikalle pääseminen oli aina sillä hetkellä maailman tärkein asia.
Ja ihan paras kaveriporukka.

Suosittelen ehdottomasti, varsinkin teille ikätoverini ysärinuoret. Minä odotan jo malttamattomana kakkoskauden rantautumista Areenaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti